Kansallisen liikuntafoorumin sunnuntain pääesiintyjiin kuuluvat tohtori Michael Pratt ja tohtori Tommi Vasankari olivat jo perjantaina eduskunnassa antamassa esimakua sunnuntain esitelmistään. Pratt kertoi mielenkiintoisia lukuja perustuen amerikkalaisiin tutkimuksiin, ja UKK-insituutin johtaja Vasankari kertoi puolestaan suomalaisista tutkimuksista. Liikkumattomuuden kustannukset kasvaneina terveydenhuoltomenoina mitataan sadoissa miljoonissa, itse asiassa Vasankari puhui yli miljardista eurosta. Nyt on mielenkiintoista jäädä odottamaan sunnuntain foorumia. Sehän striimataan suorana Yle Areenassa alkaen klo 13.00.
26.9.2014
23.9.2014
Liikkumattomuus lamaannuttaa Suomen
Suomen kansantalous uhkaa pysähtyä. Syynä ei ole Eurooppaa sitkeässä otteessaan pitävä talouslama, vaan ihan meidän itsemme aiheuttama ongelma,
liikkumattomuus.
Kun muutin 1970-luvulla Helsinkiin, kaverit
valistivat, että Helsingissä ei kukaan kävele. Kaikki käyttävät dösää eli
bussia, tai sporaa, siis raitiovaunua. Nykyään tätä liikkumattomuuden juhlaverkkoa täydentää metro.
Elintason nousun ansiosta koko maassa on ollut jo
vuosikymmenien ajan sama mentaliteetti. Autolla on päästävä pankin, kaupan, terveyskeskuksen ja hautaustoimiston ovelle, koska kukaan ei kävele!
Eipä ole sitten ihme, että Suomen terveydenhuoltomenot ovat THL:n
tilastojen mukaan kasvaneet 1990-luvun lopulta kaksinkertaisiksi! Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, että tällä menolla kustannusten kasvu vain jatkuu.
Ensin käveleminen loppuu omilla tietoisilla valinnoilla. Sitten nämä valinnat johtavat siihen, että käveleminen tulee koko hankalammaksi ja vastenmielisemmäksi. Ja seuraavassa vaiheessa on pakko syödä lääkkeitä, kun terveys on mennyt. Lopuksi heitetään multaa päälle.
Helsingissä järjestetään viikonloppuna Kansallinen liikuntafoorumi, jossa huippualustajien innoittamina pyritään ratkaisemaan tätä liikkumattomuuden
ongelmaa. Valmiuksia alkaa löytyä niin yhteiskunnan ylimmiltä portailta kuin
järjestöpuoleltakin. Avainkysymys on, miten saadaan liikkeelle ne, jotka eivät liiku (sic!).
Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen vakuutti ennakkohaastattelussa, että tämän
päivän poliittiset päättäjät ovat tiedostaneet liikkumattomuuden ongelman. Hänen mukaansa aika alkaa olla kypsä ongelmaan tarttumiseen.
Se suurin ongelma taitaa olla asenteissa.
Nyt tarvitaan uusia, ennakkoluulottomia ideoita. Pitäisikö liian vähän liikkuvia ihmisiä verottaa raskaammin? Tai pitäisikö heidän lääkelaskuihinsa lisätä "liikkumattomuusvero"?
Ja kumpi tehoaa paremmin, keppi vai porkkana? Miten olisi, jos hyväkuntoinen saisi ajokortin edullisemmin kuin huonokuntoinen?
Twitter-keskusteluun voi osallistua tunnuksella #liikuntafoorumi. Ja sunnuntaina klo 13 alkaen voi Yle Areenassa seurata liikuntafoorumin esitelmiä ja puheenvuoroja.
17.9.2014
Golfin kotimaa Skotlanti äänestää itsenäisyydestään
Torstai on historiallinen päivä Skotlannissa.
Kansanäänestyksellä ratkaistaan, itsenäistyykö saarivaltakunnan karu
pohjoisosa, vai ei. Päätöksellä on suuria yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia.
Olin vuonna 2002 Glasgow´n Hampden Parkilla todistamassa, kuinka Zinedine Zidane varmisti Real Madridille Mestareiden liigan voiton. Paikallinen hype olisi varmasti ollut luokkaa suurempi, ellei toinen loppuottelujoukkue Leverkusen olisi pudottanut Glasgow´sta kotoisin olevan Alex Fergusonin Manchester Unitedia finaalista. En muista, että olisin törmännyt silloin itsenäistymisvaatimuksiin mielenosoituksista puhumattakaan.
Kymmenen vuotta myöhemmin olin Turnberryssä ja tapasin golflegenda Colin Montgomerien. Hän ei kannata itsenäistymistä, koska se tulisi liian kalliiksi. Ja kaikki tietävät, että Monty on todellinen skotti, kuten perustelukin todistaa!
Colin Montgomerie pitää itsenäistymistä kalliina ratkaisuna. |
Mitä vaikutuksia kansanäänestyksen tuloksella olisi urheiluun? Mihin urheilulajeihin itsenäistyminen vaikuttaisi eniten?
Skotlanti pelaa jalkapallon EM-karsintoja nytkin omalla
joukkueellaan. Se hävisi avausottelunsa maailmanmestari Saksalle 2-1. Jos Skotlanti erotetaan Englannista, Rangers ja Celtic voivat
lopettaa haaveilunsa Englannin Valioliigaan siirtymisestä. Tai ainahan voi haaveilla. Eli jalkapallossa
itsenäistymisen vaikutukset ovat hyvin pieniä.
Kymmenen prosenttia Ison-Britannian olympiavalmennettavista
on skotlantilaisia. Lontoon olympiakisojen merkittävimpiä voittajia oli
tennissankari Andy Murray. Hän on skotti, joka letkautti brittitoimittajille
ennen vuoden 2006 jalkapallon MM-lopputurnausta, että voittajalla ei ole väliä,
kunhan se ei ole Englanti. Hän sai silloin negatiivista palautetta, eikä
hän ole tänä vuonna ottanut mitään kantaa itsenäistymiseen.
Olympiavalmennuksessa olevat skotit saavat tällä hetkellä
harjoitella muiden kovatasoisten brittien kanssa valmennuskeskuksissa, jotka
ovat poikkeuksetta rajan eteläpuolella. Itsenäistyvän Skotlannin pitäisi
nopeasti rakentaa kansainvälisen tason urheilukeskuksia, mutta mistä sellaiset
rahat otettaisiin?
Brittien olympiavalmennettavista joka kymmenes on skotti.
Mikäli Skotlanti itsenäistyy, urheilun rahoitus pitäisi rakentaa kokonaan
uudelleen.
Skotlantilaisille golfareille itsenäistyminen antaisi
mahdollisuuden päästä olympiakisoihin. Nykyisellään Pohjois-Irlannin ja
Englannin parhaimmisto on vielä niin paljon skottien edellä, että yhteisjoukkueeseen
ei skottigolfareilla ole asiaa. Mikäli Skotlanti itsenäistyy, esimerkiksi skotti
Stephen Gallacher voisi selviytyä Rion golfviheriöille. Mutta niin, mitä
sitten?
Golfia hallinnoiva R&A pitää majaansa St Andrews´ssa,
siis Skotlannissa. Itsenäistymisen isoin muutos koskisi ehkä The Open
Championship -turnausta. Kaksi seuraavaa Openia pelataan Skotlannin puolella,
vuonna 2017 on päätetty pelata Royal
Birkdalen kentällä eli rajan eteläpuolella, sitten 2018 palataan
takaisin pohjoiseen Carnoustien kentälle.
Skotlannin asema golfin historiassa on niin kiistaton, että
itsenäistyminen tuskin lisäisi skottikenttien viehätysvoimaa esimerkiksi
pohjoismaisten pelaajien keskuudessa. Skotlanti on jo nyt siinä asemassa, että
sinne tehdyt golfmatkat ovat kuin pyhiinvaellusmatkoja.
Ryder Cup pelataan reilun viikon kuluttua Skotlannissa ja neljän vuoden päästä Ranskassa. Vuoden 2022 Ryder Cupia aikoo hakea seitsemän maata: Itävalta, Saksa, Tanska, Portugali, Espanja, Italia ja Turkki. Virallinen haku on jätettävä helmikuun puoliväliin mennessä. Nykysuunnitelman mukaan Ryder Cup pelattaisiin seuraavan kerran golfin kotisaarella vasta 2030-luvulla. Ehkä kansanäänestyksen tuloksen jättämät haavat ovat jo silloin umpeutuneet.
The Open turnausta kutsutaan ajoittain epävirallisesti
British Openiksi. Mutta miten kutsuttaisiin itsenäisessä Skotlannissa pelattavaa The
Openia? Pian alkaisi keskustelu siitä, että Englannin pitäisi saada oma
major-turnaus ja Skotlannin oma. Kumpi niistä luopuisi historiallisesta
perinteestä, joka ulottuu vuoteen 1860?
Ja nimistä puheen ollen. Nyt Englanti, Skotlanti ja Wales ovat samalla suurella saarella, eli ne ovat yhdessä Iso-Britannia, Great Britain. Jos Skotlanti lähtee omille teilleen, jääkö jäljelle pelkkä Britannia vai Etelä-Britannia?
Rajan rakentaminen Skotlannin ja Englannin välille lisäisi monenlaisia jännitteitä. Mutta torstaina nähdään,
mitä skotlantilaiset itse haluavat.
13.9.2014
Eurooppa on Ryder Cupin suosikki tilastojen valossa
Eurooppa on voittanut kaksi edellistä Ryder Cupia. Olisiko
mahdollista, että voittoputki kasvaa Gleneaglesissa parin viikon päästä kolmeen
voittoon?
Katsotaanpa, millainen joukkue Euroopalle tuli. Mukana on kaksi
skandinaavia, joten aloitetaan heistä.
Otetaan ensiksi tanskalainen Thomas Björn, jota olen tullut
seuranneeksi muita pelaajia tarkemmin sen vuoksi, että olen majoittunut samaan
huoneistoon kuin hän. En kuitenkaan missään nimessä halua antaa samanlaista
vaikutelmaa kuin Turun Sanomien edesmennyt legendaarinen urheilutoimittaja "Kankku"
Kankamo, joka antoi ymmärtää yöpyneensä samassa vuoteessa Elizabeth Taylorin
kanssa.
Minulla oli tilaisuus muutama vuosi sitten majoittua
Espanjassa San Roquen kentällä samaan huoneistoon, jossa Björn asui pelatessaan
ensimmäistä Ryder Cupiaan vuonna 1997. Björnin vierailusta todisti
oven pieleen
laitettu hieno nimikyltti.
Björn oli mukana myös vuoden 2002 joukkueessa. Hänen
RC-tilastonsa on mukavasti plussalla, 6 ottelua, 3 voittoa, 2 tappiota ja yksi
tasattu. Pisteitä 3,5.
Ruotsin Henrik Stenson on myös kolmannessa Ryder Cupissaan.
Hän oli jo mukana vuosina 2006 ja 2008, ja hänen tilillään on 7 ottelua ja 3
pistettä.
Siirrytään esittelyssä joukkueen rookie-luokkaan, joka ei
kuitenkaan ole paarialuokkaa. Skotti Stephen Gallacher voitti Aura Golfissa
amatöörien Euroopan mestaruuden 20 vuotta sitten. Sen jälkeen hän on voittanut
Euroopan kiertueella kolmesti. Hänen mukanaolonsa takaa Ryder Cupiin
paikallisvärin ja samalla historiallisen kytköksen edelliseen ja ensimmäiseen
Skotlannissa järjestettyyn Ryder Cupiin. Stephenin setä Bernard Gallacher oli
mukana Muirfieldissä vuonna 1973, tuolloin vielä Ison-Britannian ja Irlannin
joukkueessa.
Toinen ensikertalainen on Walesin Jamie Donaldson. Hänenkin
ansioluettelossaan on kolme Euroopan kiertueen voittoa.
Ranskalainen 24-vuotias Victor Dubuisson on kolmas
ensikertalainen kapteeni Paul McGinleyn joukkueessa. Nuorella ranskalaisella on
vasta yksi ET-voitto.
Kapteeni McGinleyn valintoina joukkueeseen nousivat
Gallacher, Lee Westwood ja Ian Poulter. Heistä Poulter on pelannut neljä kertaa
Ryder Cupissa ja hänen rekordinsa näissä otteluissa on murskaava: 15 ottelua,
12 voittoa, kolme tappiota, ei yhtään tasattua, ja yhteensä 12 pistettä.
Toinen Ryder Cupin veteraani, jonka kapteeni nosti
joukkueeseen, on kahdeksan kertaa Ryder Cupissa mukana ollut englantilainen Lee
Westwood. Hän on pelannut 37 ottelua ja kerännyt yhteensä 21 pistettä.
Myös espanjalainen Sergio Garcia on saanut leiman Ryder Cupissa pelattavan reikäpelin taitajana. Hän on ollut mukana jo kuudessa Ryder Cupissa, pelannut
28 ottelua ja pisteitä hänelle on kertynyt 18.
Nyt on käyty läpi kahdeksan Euroopan joukkueen pelaajaa.
Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, mikä heitä yhdistää. Kenelläkään ei ole
yhtään major-voittoa! Mutta onneksi joukkueessa on mukana vielä neljä pelaajaa,
joilla on myös kokemusta kaikkein arvostetuimpien turnausten voittamisesta. Ja
vielä niin, että heistä jokainen on pystynyt voittamaan vastustajien arvostaman
US Openin.
Aloitetaan maailman tämän hetken ykköspelaajasta Rory McIlroysta, joka on
voittanut neljä major-turnausta. Hän on ollut aiemmin kaksi kertaa Ryder
Cupissa, pelannut yhdeksän ottelua ja kerännyt viisi pistettä.
Jatketaan esittelyä US Openin viime vuoden voittajalla
englantilaisella Justin Rosella, jolla on kaksi Ryder Cupia takanaan. Niissä
hän on pelannut 9 ottelua ja kerännyt 6
pistettä.
McIlroyn lisäksi joukkueen toinen pohjoisirlantilainen pelaaja on Graeme McDowell, joka voitti
US Openin neljä vuotta sitten. Hän on ollut Ryder Cupissa kolme kertaa,
pelannut 12 ottelua ja kerännyt 6 pistettä.
Neljäs majoreita voittamaan pystynyt Euroopan joukkueen mailataituri on saksalainen Martin Kaymer, joka voitti kesäkuussa US Openin ja neljä
vuotta sitten PGA Championshipin. Kaymer on juhlinut Ryder Cupin voittoa 2010
ja 2012, pelannut niissä kuusi ottelua keräten 3,5 pistettä.
Amerikkalaisten joukkue on paperilla jonkun verran vahvemman
oloinen. Vaikutelma tulee siitä, että puolet joukkueesta on major-voittajia:
Phil Mickelson (5 majoria), Bubba Watson
(2), Jim Furyk (1), Keegan Bradley (1), Zach Johnson (1) ja Webb Simpson (1).
Ensikertalaisia Yhdysvaltojen joukkueessa on kolme niin kuin
Euroopankin joukkueessa: 21-vuotias Jordan Spieth, 24-vuotias Patrick Reed ja
35-vuotias Jimmy Walker.
Kokenein Ryder Cup -pelaaja on Phil Mickelson, joka
osallistuu jo kymmenennen kerran tähän mannerten väliseen huipputurnaukseen.
Mutta toisaalta, Eurooppa on viime vuosina ollut Ryder
Cupissa niskanpäällä ja niinpä mukana olevien pelaajien aiemmin keräämien Ryder
Cup -pisteiden (78-54,5) perusteella Eurooppa on kyllä kotikentällään
Gleneaglesissa suosikkiasemassa.
Tässä vielä pelaajien menestysprosentit (pelatut ottelut/pisteet):
USA
Bradley 4 ottelua, 3 pistettä = 75 %
Johnson 11 ottelua, 6,5 pistettä = 59 %
Kuchar 7 ottelua, 4 pistettä = 57 %
Mahan 8 ottelua, 4,5 pistettä = 56 %
Simpson 4 ottelua, 2 pistettä = 50 %
Watson 11 ottelua, 5,5 pistettä = 50 %
Mickelson 38, ottelua 17 pistettä = 45 %
Furyk 30 ottelua, 11 pistettä = 37%
Fowler 3 ottelua, 1 piste = 33 %
Eurooppa
Poulter 15 ottelua, 12 pistettä = 80 %
Rose, 9 ottelua, 6 pistettä = 67 %
Garcia 28 ottelua, 18 = 64 %
Björn 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %
Kaymer 6 ottelua, 3,5 pistettä = 58 %
Westwood 37 ottelua, 21 pistettä =57 %
McIlroy 9 ottelua, 5 pistettä = 56 %
McDowell 12 ottelua, 6 pistettä = 50 %
Stenson 7 ottelua, 3 pistettä = 43 %
10.9.2014
Aamulenkki: Urheiluboikotti on menneen ajan ase
Nyt on pakko kirjoittaa muutama sana Venäjä-pakotteista.
Helsingin Sanomissa oli tänään toimittaja Tero Hakolan uutinen "Kanerva
vastustaa urheiluboikottia".
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin
parlamentaarisen yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva toivoo, että urheilu
säästyy boikoteilta. Hän on sitä mieltä, että kisat tulee siirtää toiseen
maahan lähinnä siinä tapauksessa, että isäntämaa on sodassa "laajassa
mielessä" tai käy sotaa oman maansa kansalaisia vastaan.
Boikottipuheiden taustalla on El Pais -lehden viikon takaisesta
uutisesta virinnyt julkinen keskustelu.
Ilmeisesti EU-komissiossa on ihan vakavasti harkittu Venäjän sulkemista
EU:n urheilutapahtumien ulkopuolelle osana talouspakotteita.
Kanerva ja Suomen pääministeri Alexander Stubb ovat oikeasti
urheiluihmisiä, jotka ymmärtävät urheilun olevan osa eurooppalaista kulttuuria.
Heille urheilu on enemmän kuin vain politiikan kassara, jonka avulla voisi uhitellen kopautella Kremlin portteja.
Boikottien aikakausi liittyi kylmän sodan jälkinäytökseen,
vaikka ensimmäiset boikottiolympiakisat järjestettiin jo Montrealissa vuonna
1976. Silloin osa Afrikan maista osoitti mieltään Etelä-Afrikan
apartheid-politiikan vastaisen linjan lipsumisen vuoksi.
Vuonna 1980 Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter pelasi
kovaa peliä Neuvostoliittoa vastaan. Länsimaiden laajalla olympiaboikotilla
haluttiin painostaa Neuvostoliittoa, joka oli hyökännyt edellisvuonna
Afganistaniin.
Vuonna 1984 useimmat sosialistiset maat järjestivät
Neuvostoliiton johdolla vastaboikotin ja jäivät pois Los Angelesin
olympiakisoista: "kun ette tulleet meidän kisoihin, me ei tulla teidän
kisoihin". Jälkiarvioiden mukaan kyseessä oli lähinnä Moskovan suuri pelko
siitä, että Neuvostoliiton ja muiden sosialistimaiden urheilijat olisivat
loikanneet suurin joukoin Yhdysvaltoihin.
Vielä vuonna 1988 koettiin pienimuotoinen boikotti, kun
Pohjois-Korea, joka oli virallisesti isäntämaan eli Etelä-Korean kanssa
sodassa, sai aikaan pienen tukiboikotin liittolaismaidensa keskuudessa. Niinpä Kuuba
ja Albania jäivät pois kisoista.
Boikottien seurauksena monessa lajissa mitalit menivät
uusjakoon. Tuskinpa boikoteilla juuri muita vaikutuksia oli.
Voi vain kuvitella, miten sosiaalinen media olisi kuplinut,
jos sellainen olisi noiden boikottikisojen aikana ollut jo olemassa. Nyt
Facebookiin on perustettu Venäjälle myönnettyä jalkapallon MM-turnausta
boikotoimaan kannustava yhteisö "Boycott Russia World Cup 2018". Toistaiseksi siellä näyttää oleva 1261
tykkääjää. Se ei ole kansainväliselle sivustolle erityisen suuri määrä.
Juuri nyt tuntuisi aivan mahdottomalta, että Suomen hallitus
kieltäisi esimerkiksi A-maajoukkueen osallistumisen jalkapallon MM-karsintoihin:
Suomi boikotoi MM-jalkapalloa!
Sen sijaan jokainen suomalainen jalkapallon ystävä voi
henkilökohtaisesti ratkaista, päättääkö lähteä Pietariin tai Moskovaan
katsomaan MM-kisoja. Siihen päätökseen Venäjän poliittinen johto voi vaikuttaa
omilla toimillaan ratkaisevan paljon.
4.9.2014
Keskustelu jääkiekosta ja KHL:stä kiihtyy
Sain Urheilutoimittajain Liiton hallitukselta luvan aloittaa
blogin kirjoittamisen UL:n kotisivuille. Ensimmäisessä tekstissä käsittelen
ajankohtaista KHL-avausta ja sen herättämää keskustelua. Tavoitteeni on
kirjoittaa UL:n sivuille kerran kuussa sen mukaan, kuin tarpeita ilmenee.
Kirjoitin oman blogini aamupäivällä samalla, kun seurasin
Yle Areenasta puolen tunnin nettilähetystä, joka oli tehty Jokereiden harjoituksista.
Journalistisesti ohjelma oli hyvin tehty ja erittäin kiinnostava. Mutta tässä
keskustelussa on nyt kyse vielä isommista asioista kuin Jokereista tai sen
pelaajahankinnoista. Kyse on Yleisradion toimintaperiaatteista.
UL:n sivuilla julkaistuun blogitekstiini pääsee suoraan kopioimalla oheisen pitkän URL-osoitteen omaan osoitekenttään: http://www.urheilutoimittajat.fi/index.php?bW9kPWNvbnRlbnQmYWN0PXZpZXdhY29udGVudGl0ZW0mcGFnZV9pZD0zMjM0JmNoZWNrPWE0NTI3MGU3ZTA5ZjgzNzg2NWE0NmE4ZTc0YTZkYTg4
Seinäjoella ilmestyvä sanomalehti Ilkka osallistuu (4.9.)
samaan keskusteluun, vaikka Seinäjoki ei nyt perinteinen kiekkokaupunki
olekaan. Ehkä juuri sen vuoksi Ilkan pääkirjoituksessa onkin poikkeuksellista
särmää: "Putinin lähipiiriin kuuluvista Jokerien miljardööriomistajista
Arkadi Rotenberg on EU:n asettamalla pakotelistalla. Listalla olevien kanssa ei
tulisi tehdä bineshommia. Onkohan Ylen tehtävä idässä harmaalla alueella?"
Kirjoitus osuu kyllä aivan ytimeen ja antaa aiheen
lisäpohdintaan. Pitäisikö EU:n Venäjälle asettamat taloudelliset pakotteet
ulottaa myös urheiluun? Miten esimerkiksi Sothsissa kuukauden päästä
järjestettävään F1-osakilpailuun tulisi suhtautua?
Länsimaissa vallitsevan käsityksen mukaan urheilu ja
politiikka pitää erottaa toisistaan. Mutta Moskovan näkökulmasta urheilu on
vain politiikan jatke. Mikäli EU päättää ulottaa pakotteet urheiluunkin, ollaan
kriisissä taas yksi askel syvemmällä.
1.9.2014
Syyskuu on urheilun superkuukausi
Hengästyttävä urheiluviikonloppu on takana sytyttävine
Ruotsi-otteluineen ja MM-koripalloavauksineen, mutta urheilun ystävän seitsemäs
taivas on vasta avaamassa porttejaan: Syyskuu on urheilukuukausi vailla vertaa,
todellinen urheilun superkuukausi!
MM-koripallo jatkuu Espanjassa tuhansien paikalla olevien
suomalaisten ulvoessa. Ehkä kaikki lähes 8000 suomalaista kisaturistia eivät
ole Bilbaossa jokaisessa ottelussa, mutta yhtä kaikki, Susijengi on saanut
liikkeelle historiallisen fanimatkailmiön.
Suomella on alkulohkon otteluista jäljellä tiistaina
Dominikaaninen tasavalta, keskiviikkona Turkki ja torstaina Uusi-Seelanti.
Kolmesta ottelusta pitää voittaa vielä yksi, että tie jatkoon varmistuu. Se
voitto kannattaa ottaa heti tiistaina. Suomen sunnuntaina voittama Ukrainakin
voitti avausottelussaan Dominikaanisen tasavallan.
Maanantaina alkaa aivan uusi karnevaali Puolan Katowicessa.
Lentopallon MM-kisat käynnistyvät Suomen osalta maanantain ottelulla
arvoituksellista Kuubaa vastaan. Keskiviikkona on vastassa Etelä-Korea, ja
viikonloppuna tulevat sitten perjantaista sunnuntaihin vastaan Brasilia, Saksa
ja Tunisia. Tuhannet Puolaan matkustavat suomalaiset lentopallon ystävät
toivovat, että Suomi pääsee alkulohkossa neljän parhaan joukkoon ja
jatkopeleihin.
Myös jääkiekossa alkavat historialliset pelit, sillä Jokereiden
taival KHL:ssä starttaa vihdoin torstaina. Jokereilla on heti putkeen kolme
kotiottelua: torstaina Dinamo Minsk, lauantaina Lokomotiv Jaroslavl ja
maanantaina HK Sotshi. On
mielenkiintoista nähdä, miten yleisö ja media ottavat KHL:n Jokerit vastaan.
Jokereiden tavoitteena on vetää Hartwall Areenalle jokaiseen otteluun 10 000
katsojaa.
Jalkapallossa on myös kaikkien aikojen syksy ja odotettavissa
on suomalaisten lisääntyvää futismatkailua. HJK:n ottelut Eurooppa-liigan
lohkovaiheessa alkavat 18.9. Kööpenhaminassa. Club Brugge tulee Helsinkiin
2.10., Torino 6.11. ja FC Kobenhavn
27.11., ja luonnollisesti vastaavat vierasottelut pelataan noissa turistienkin
kannalta viihtyisissä kaupungeissa.
Lisäksi A-maajoukkue aloittaa EM-karsinnat vuoden 2016
lopputurnaukseen ensi sunnuntaina Färsaarilla. Huuhkajien syyskauden kotiottelut
pelataan 11.10. Kreikkaa ja 14.10. Romaniaa vastaan.
Golfin ystävilläkin on alkamassa suuri kuukausi. Tiistaina
kuullaan, valitseeko kapteeni Paul McGinley Irish Openin voittajan Mikko Ilosen
Ryder Cup -joukkueeseensa. Turnaus pelataan syyskuun viimeisessä
viikonvaihteessa Skotlannissa.
Kuun viimeinen sunnuntai on myös suuri maratonpäivä. Berliinin
katuja juoksee yli 40 000 kilpailijaa ja kuntoilijaa. Heidän joukossaan on yli 300
suomalaista, myös meidän pääministerimme Alexander Stubb vaimonsa kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)