Hyvä seurahenki Pickalan vahvuutena

Hyvän seurahengen merkitys on tullut vahvasti esiin, kun olen perehtynyt Pickala Golfin toimintaan. Ystäväni Timo Eskeli on Pickala Golf ry:n puheenjohtaja, ja yhteishengen merkitys on toistunut muun muassa hänen puheissaan. Ja se toistuu lähes kaikkien pickalalaisten puheissa.

Yhdessä tekeminen on arvokas asia. Pickalan kokee yhteiseksi asiaksi 1900 Pickalan jäsentä. Se on suuri tekijä Siuntiossa alkaen vaikka niinkin maanläheisestä asiasta kuin veroeuroista. Ja Siuntion tulevaisuutta ajatellen Pickalan kehitysvisiot ovat erityisen kiinnostavia.

Pickala on Suomen suurin golfkeskus: Kolme täysimittaista kenttää ja lisäksi kuuden reiän Garden-kenttä, eli yhteensä 60 reikää.

Pickalan asukkaiden Ryder Cup pelattiin Garden-kentällä.

Kun Asuntosäätiö osti vuonna 1960 Störsvikin kartanon maat ja sen ympäriltä alueita, säätiölle tuli kerralla yli 600 hehtaaria maata.

Asuntosäätiön työnäyte oli kansainvälistäkin tunnustusta saaneen Tapiolan puistokaupungin rakentaminen. Muistan vieläkin, kun teimme 1970-luvulla Kouvolasta luokkaretken Helsinkiin. Tuolloin kävimme katsomassa myös Tapiolaa. Se oli sen ajan nähtävyys.

Pickalaa on rakennettu samoilla periaatteilla kuin Tapiolaa. Ihmisten hyvinvointi on ollut suunnittelun ja kaavoituksen lähtökohtana. Missään muualla Suomessa ei ole onnistuttu rakentamaan yhtä aikaa golfkenttää ja pysyvää asutusta yhtä suunnitelmallisesti kuin Pickalassa. Pickalan erityisluonteeseen kuuluu, että osa kenttien läheisyydessä sijaitsevista asunnoista on tarkoitettu vain kesäasunnoiksi.

Tuoreimman esimerkin Pickalan alueen rakentamisesta tarjoavat Minivillat, jotka nousivat viime vuonna entiselle jättömaalle. Tai siis minä en ainakaan osannut vielä pari vuotta sitten katsoa, että siinähän on loistava paikka golfareiden mökeille. Kysykää niistä minivilloista tarkemmin Anna Kyyhkyseltä tai Kati Lehesmaalta.

Tänä vuonna on kulunut 30 vuotta siitä, kun Pickala Golf ry perustettiin. Yhdistyksen toiminta on ollut kunnianhimoista, reipasta, ja iloista. Golfliitto on jo ties kuinka monta kertaa palkinnut Pickalan muun muassa vuoden kilpaseurana, ja naisystävällisenä seurana.

Markus Suojoki (vas.), Timo Eskeli ja Sanna Haavisto ovat
pickalalaisille tuttuja avainhenkilöitä.

Hyvän seurahengen lisäksi Pickalan toiminnassa korostuu laadukkuus. Golfakatemia oli laadukas jo Mika Piltzin valmennuskauden aikana, mutta nyt Pasi Purhosen ja Jan Forsellin tavoitteena on kehittää akatemiaa vieläkin paremmaksi.

Vaikka ylivoimaisesti suurin osa Pickalan noin 1900 jäsenestä on tavallisia klubipelaajia, on seuran riveissä myös joitakin ammattilaisia. Linda Henriksson ja Marika Voss pelaavat naisten haastajakiertueella ja pyrkivät saamaan paikan Euroopan kiertueella. Se on tavoite, vaikka naisten Euroopan kiertue LET onkin tällä hetkellä kriisissä.

Koska pelejä on vähän, suomalaiset naisammattilaiset keräsivät tarmonsa ja päättivät järjestää kotimaassa naisten oman tapahtuman. Pink Pro Am Challenge pelataan Pickalassa lauantaina 2. syyskuuta. Tapahtuman pääyhteistyökumppaniksi on tänä vuonna lupautunut Suomen Golfliitto, joka on oivaltanut Pickalan tapahtuman arvon lajin ja erityisesti naisten golfin kokonaismarkkinoinnin kannalta. Sattumalta tuona samana päivänä klubilla juhlitaan myös Pickalan 30-vuotista taivalta.

Pink Pro Am Challenge 2017 -tapahtuma käynnistyy lauantaina 2. päivä syyskuuta klo 12.

Kentänhoito Pickalassa

Golfissa ”kaikki” perustuu kenttien kuntoon. Pickalassa on kenttämestarina Markus Suojoki. Lisäksi Pickalan kentän kehittämisryhmällä on oma kenttämestarinsa, Pekka Karttunen. Heidän johdollaan tehdään erinomaista työtä.

Seaside-kentän viheriöiden uudistaminen on kansainvälisestikin tunnetun kenttäsuunnittelijan Martin Ebertin käsialaa. Hänen toimistonsa on painanut sormenjälkensä useiden suomalaiskenttien lisäksi myös sellaisiin klassikkokenttiin kuin Royal Troon, Trump Turnberry ja Royal Portrush.

Turnberry on isännöinyt The Open Championshipiä vuosina 1977, 1986, 1994 ja 2009. Royal Portrush on ollut kerran The Openin isäntänä, vuonna 1951. Kun Portrushin kenttä vuonna 1888 avattiin, siellä oli kaksi kenttää, edistyksellisesti omat kentät miehille ja naisille!

Royal Troon kasvoi 18-reikäiseksi links-kentäksi vuonna 1884. Siellä järjestettiin ensimmäisen kerran The Open vuonna 1923, jolloin nuori englantilainen Arthur Havers löi viimeisen lyöntinsä suoraan bunkkerista reikään. Tuolla taitavalla lyönnillä hän onnistui saamaan ratkaisevan yhden lyönnin edun Walter Hageniin. The Open on järjestetty Royal Troonilla myös 1950, 1962, 1973, 1982, 1989, 1997 ja 2004.

Pickala menestyy kilpailuissa

Mutta Pickalastahan nyt piti puhua. Seuran hyvä menestys kotimaisissa arvokisoissa on jatkunut nyt 30-vuotisjuhlavuonna. Tänä vuonna nuorten joukkuemestaruuden voittaneessa joukkueessa pelasivat Henni Mustonen, Liv Lemström, Ida Horttanainen, Perre Papunen, Jaapo Jämsä, Jesse Waaralinna, Samu Rytsölä, Aleksi Heikkinen ja Sakari Kuosmanen. Joukkueen valmentajana Salo Golfin piilovaikealla kentällä oli Pasi Purhonen.

Senioriladyjen EM-joukkuekilpailut järjestettiin
Pickalassa vuonna 2002.

Nuorten menestys on hyvää jatkoa Pickalan vanhempien pelaajien aloittamalle menestyksekkäälle ketjulle. Kansainvälisesti menestyneistä Pickalan pelaajista täytyy ensimmäisenä mainita henkilökohtaiset EM-mitalistit Marco Willberg ja Anna-Maria Lehtonen. Iso suunnannäyttäjä oli parhaina vuosinaan myös Annukka Taukojärvi, jonka kansainvälinen ura päättyi Pickalassa järjestetyissä senioriladyjen EM-joukkuekisoissa vuonna 2002.

 Pickalan historiasta ja visioista voi lukea tarkemmin keväällä kirjoittamastani historiikista ”Suuria tekoja ja vahvoja visioita. Pickala Golf 30 vuotta.” Juuri painosta tulleen kirjan on taittanut Aleksi Mustonen, 30-vuotias pickalalainen, jolla on hämmästyttävä visuaalinen taito. Sanoisin, että Aleksi ei ole visualistina vain singelitasoa, vaan hän tekee visuaalisen suunnittelijan työtä 0-tasoituksella. Olen itsekin suorittanut graafisesta suunnittelusta approbaturin. Se antaa juuri sellaisen pohjan, että ymmärrän kumartaa, kun tapaan todellisen mestarin.

Masters-turnaus avaa golfkauden 2016

Golfin ystäville tammi-, helmi-, ja maaliskuu ovat merkillistä harmaata aluetta. Ei olla enää vanhan vuoden puolella, mutta uusi golfkausikaan ei ole vielä oikeastaan alkanut. Sillä huhtikuun alussa pelattava Masters-turnaus on klassinen merkki golfin kilpailukauden alkamisesta. Torstaihin asti pitää vielä odottaa.

On olemassa suuria golfkirjoja, ja sitten vähän suurempia.

Masters-turnauksessa on vain kahdesti nähty suomalaisväriä. Mikko Ilonen oli mukana vuonna 2001 ja uudelleen viime vuonna. Tänä vuonna mennään ilman suomalaisia. Mutta jännitettävää kyllä riittää.

Suurin mielenkiinto kohdistuu Rory McIlroyn peliin. Häneltä puuttuu vain Mastersin voitto, että hänet voitaisiin varauksetta lisätä golfin suurien legendojen joukkoon. Siis niiden pelaajien kastiin, jotka ovat urallaan voittaneet Grand Slamin eli kaikki neljä major-turnausta.

Bobby Jonesin unelmakenttä

Golfissa vain yksi pelaaja on onnistunut voittamaan neljä arvoturnausta saman vuoden aikana. Bobby Jonesilla oli ”täydellinen” vuosi 1930, jolloin hän voitti kaksi arvostetuinta ammattilaisten ja kaksi arvostetuinta amatöörien kisaa. Sen jälkeen hän lopetti kuin seinään, lyöttäytyi yhteen tehokkaan organisaattorin Clifford Robertsin kanssa ja pyysi unelmakenttänsä suunnittelijaksi skotti Alister MacKenzien.

Näin syntyi Augusta National, jolla voitiin pelata ensimmäinen Masters-turnaus vuonna 1934. Se nousi nopeasti yhdeksi arvostetuimmista golfturnauksista, ja nykyisin sillä on oma kiistaton asemansa yhtenä ammattilaisgolfin arvoturnauksista yhdessä US Openin, The Openin ja PGA Championshipin kanssa.

Ketkä ovat golfin suurnimiä?

Golfissa pelaajan suuruus mitataan major-voittojen lukumäärällä. Jack Nicklaus, 18 majoria, ja Tiger Woods, 14 majoria. Nämä luvut kaikki golfarit osaavat ulkoa. Tiger Woods ei pelaa tämän vuoden turnauksessa, mutta hän elättelee vielä toiveita paluusta huipulle.

Suurinta arvostusta nauttivat ne pelaajat, jotka ovat pystyneet voittamaan kaikki neljä major-turnausta uransa aikana.

Ensimmäisenä Grand Slamin sai täyteen Gene Sarazen (1935), sen jälkeen Ben Hogan (1953), Gary Player (1965) ja Jack Nicklaus (1966) liittyivät tähän eliittikerhoon. Tiger Woods (2000) on viimeinen lisäys tälle listalle.

Eurooppalaisille vaikea turnaus

Eurooppalaisille Masters on aina ollut vaikeimmin voitettava major-turnaus. Viimeksi Mastersissa puettiin eurooppalaispelaajalle voittajan vihreä takki… hetkinen, hetkinen… 2000-luvulla kukaan eurooppalainen ei ole voittanut Mastersia! Viimeksi Eurooppa pääsi röyhistelemään, kun José-Maria Olázabal voitti vuonna 1999.

Viime vuodesta muistetaan Jordan Spiethin uskomaton varmuus. Nuori amerikkalainen jätti Phil Mickelsonin ja Justin Rosen neljän lyönnin päähän ja sivusi samalla Tiger Woodsin nimissä ollutta Mastersin alhaisinta voittotulosta, -18.

Tänä vuonna voittajan takkia hamuavat etenkin australialaiset. Jason Day on maailmanlistan ykkönen, ja Adam Scott johtaa PGA Tourin rankingia.

Lassi Tilanderin humoristinen lahja

Suomalaisen golfkirjallisuuden Grand Old Man Lassi Tilander antoi minulle humoristisen lahjan tehtyäni viime vuonna kirjan golfin suurista turnauksista. Kirjassani ”Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat" on 222 sivua, ja ainakin omasta mielestäni siinä on todella paljon tietoa ja tarinoita.

En päässyt kuitenkaan paljoa leijumaan, tai ainakin tulin nopeasti alas, sillä Lassin lahjoittamassa kirjassa, ”The Complete Encyclopedia of Golf” on 648 sivua, siis 648 suurta sivua. Urheilutoimittaja Derek Lawrensonin mammuttikirja ilmestyi vuonna 1999. Jos kirjaa lukee sivun päivässä, sen saa kahdessa vuodessa luettua!

Kaikki on niin suhteellista, etenkin golfissa.

Nämä 6 ryhmää iloitsevat eniten golfin paluusta olympiakisoihin

Enää seitsemän kuukautta ja sitten tiedämme, ketkä edustavat Suomea Rio de Janeiron olympiakisojen golfturnauksessa. Kahdeksan kuukauden kuluttua tiedämme, kuinka olympiagolf suomalaisilta sujuu. Näin aika rientää!

Golfin paluu olympiakisoihin 112 vuoden jälkeen herättää edelleen ristiriitaisia tunteita. Kirjoitan niistä kirjassani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium).

Tiger Woods oli se megatähti, jonka vuoksi KOK kiinnostui golfista.
Photo courtesy of the World Golf Hall of Fame and  Getty Images.

Old Tom, golfin suurin legenda.
Kuva: IOC

Odotukset Rion olympiagolfia kohtaan ovat valtavat, vaikka kakusta puuttuu se suurin koriste. Kun golfille tasoitettiin vuosituhannen alussa tietä olympiaperheeseen, oli tärkeänä kiihokkeena silloin maailman kiinnostavimman urheilijan Tiger Woodsin saaminen mukaan viiden renkaan kisoihin.

Nyt näyttää aika selvältä, että Tiger ei Yhdysvaltojen kisajoukkueeseen mahdu. Mutta, ei tässäkään vielä ole viimeistä sanaa välttämättä kuultu. 

Oletetaan, että Tiger pysyy terveenä. Hän voisi voittaa ensin pari tavallista PGA-kisaa ja sen jälkeen US Openin. Teoriassa Tiger voi yhä omilla teoillaan raivata tiensä Rioon. Tigerilla on 14 majoria vyöllään. Olympiavoitto olisi hieno kruunu komealle uralle. No, kaunis ajatus ainakin...

Golfin historia on major-turnausten voittajien historiaa. Old Tom Morris (1821–1908) on lähes pyhimyksen asemassa golfhistorian harrastajien keskuudessa. Eikä Old Tomilla ole mitään tekemistä olympiakisojen kanssa! Tämä on yksi syy, miksi monet vierastavat edelleen golfin olympiaturnausta. Golf on luonut suuret sankaritarunsa ilman olympiarenkaita. 

Lisäksi osa ihmisistä vastustaa aina muutosta. Ei siis ihme, että olympiagolfillakin omat sitkeät vastustajansa. 

Mutta katsotaanpa, ketkä ovat eniten innoissaan golfin paluusta olympiakisoihin.

1. Golfin markkinamiehet

Golf on saavuttanut valtavan maailmanlaajuisen suosion. Jopa 60 miljoonaa golfaria. Mutta lajin kasvu taisi saavuttaa rajansa jo muutama vuosi sitten. Tarvittiin jokin uusi juju, jolla lajin suosiota ja näkyvyyttä voisi vielä kasvattaa. Se juju on olympialajin status.

Entinen KOK:n virkailija Anthony Scanlon on tehnyt IGF:ssä töitä
olympiaturnauksen eteen. Kuva: IOC / A.Meylan

2. Kansainvälisen olympiakomitean lordit

KOK haluaa varmistaa asemansa maailman mahtavimpana urheiluliikkeenä. Kaksi lajia puuttui sitkeästi olympialordien valvontavallasta. Toinen oli moottoriurheilu, ja toinen oli golf. Kun golfväki itse aktivoitui ja halusi päästä olympiakisoihin, KOK:n herrat solmivat kätensä kiitolliseen iltarukoukseen. 

Olympiamuseossa on nyt
golfaiheinen näyttely.

Tästä KOK:n innostuksesta on hyvänä todisteena Lausannen olympiamuseossa parhaillaan avoinna oleva näyttely, jossa esitellään uutta olympialajia. Tammikuun loppuun asti auki olevan näyttelyn nimi on Swing!

Siis, g-o-l-f on Lausannen olympiamuseon uuden näyttelyn aiheena! Mitä mahtaa siinä museon edessä juokseva Paavo Nurmen patsas tästä ajatella? Paavo muistelee varmaan omaa golfiaan vuonna 1940. Vieläkin harmittaa, kun Taisto Mäki sai nopeammin tuntuman tuosta merkillisestä lajista! 

3. Hereillä olevat kansalliset olympiakomiteat

Kansainvälisessä urheilussa tapahtuu harvoin niin suuria murroksia, kuin vuonna 2016, kun golfarit liittyvät mukaan olympiakisoihin. Niissä maissa, missä urheilujohto on tilanteen tasalla, on golfin tuoma uusi ulottuvuus otettu täysimääräisesti hyötykäyttöön. Golfin avulla voi uudistaa vanhoja käytäntöjä, mielikuvia ja verkostoja. Golf tarjoaa suuren mahdollisuuden. Onkohan meillä mietitty, miten ryppyotsaista urheilua voisi golfin avulla muokata nykyistä kevyemmäksi ja rennommaksi?

4. Suomalaiset tv-katsojat

Suomalaisille television katsojille golf on jäänyt aika vieraaksi lajiksi. Siis niille, jotka eivät ole niin golfiin hurahtaneita, että haluavat nähdä maksukanavilta maailman parhaiden pelaajien svingejä. Yleisradion kanavilla parasta golfia on ollut Euroopan haastajakiertueen kotimaan kilpailut, joita on viime vuosina näytetty jälkilähetyksinä. Tavallisen urheilusta kiinnostuneen suomalaisen silmiin golf ei Ylen kanavilta tule. 

Mutta ensi kesä tekee poikkeuksen. Rion olympiakisoissa golf näkyy kahden viikon ajan. Naiset pelaavat neljän päivän kilpailun, ja miehet samoin neljän päivän kilpailun. Ja luonnollisesti pari päivää näytetään harjoituksia ja tehdään ennakkojuttuja. Uskon, että suomalaisia golfareita on jo koulutettu tätä uutta mediatilannetta varten.

5. Suomalaisten golfarien managerit

Olympiakisoissa on tarkat määräykset, joilla rajoitetaan urheilijoiden henkilökohtaisten sponsoreiden näkyvyys minimiin. Silti suomalaisten golfareiden managereiden tulisi tällä hetkellä tehdä enemmän töitä kuin koskaan, sillä elokuussa 2016 ne suomalaiset golfarit, jotka pelaavat Riossa, saavat enemmän julkisuutta, kuin kaikki suomalaiset golfarit ovat saaneet yhteensä koko 2000-luvulla!

No, lasketaan Mikko Ilonen tästä erilleen. Mikko on kyllä saanut aika paljon julkisuutta. Mutta hänen takanaan tulevien kohdalla tilanne on täysin uusi. Vaikka Riossa esiinnytään ”vain” sinivalkoisissa Suomi-väreissä, niin useiden tuntien televisionäkyvyys ja kymmenien palstametrien lehtinäkyvyys on kyllä muutettavissa dollareiksi, tai euroiksi. Mutta jos manageri aloittaa työnsä vasta Rion kisojen jälkeen, niin silloin pendolinokin on jo mennyt.

6. Golfhistorian harrastajat

Young Tom. Photo courtesy of
the University of St Andrews Library.

Rion olympiaturnauksen voittaja nousee aivan ainutlaatuiseen seuraan. Luonnollisesti yksi rinnastus tehdään edellisiin olympiavoittajiin. Vuonna 1900 Pariisissa voittajia olivat  amerikkalaiset Charles Sands ja Margaret Abbott. Neljä vuotta myöhemmin naisten kisa jätettiin pois, ja miesten henkilökohtaisen kultamitalin voitti Kanadan George Lyon. Joukkuekilpailussa oli mukana vain kolme joukkuetta Yhdysvalloista.

Mutta Rion voittajaa ei tietenkään pidä rinnastaa näihin sinänsä kunnianarvoisiin pioneereihin. Hehän olivat amatöörejä. Rion golfkisassa ei taida olla mukana yhtään amatööriä. Siellä pelaavat kunkin maan parhaat golfarit, jotka saavat osanotto-oikeuden ammattilaisten rankinglistan perusteella. (Teoriassa amatöörikin voisi mahtua mukaan.)

Niinpä Rion voittajat voidaan rinnastaa kaikkein suurimpiin nimiin golfin historiassa. Tässä yhteydessä voisi nostaa esille golfin kaikkien aikojen menestyksekkäimmän isä-poika-parin. Old Tom Morris voitti neljä kertaa British Openin 1861–1867. Hänen poikansa Young Tom Morris voitti Openin samoin neljä kertaa vuosina 1868–1872. Young Tom voitti Openin neljä kertaa peräkkäin, sillä vuonna 1871 ei turnausta pelattu lainkaan, koska kiertopalkintona ollut vyö meni kolmen peräkkäisen voiton myötä Young Tom Morrisille. Uusi kiertopalkinto saatiin hankittua vasta seuraavaksi vuodeksi.

Jos olympiagolfin ansiosta tehdään golfin historiaa tunnetuksi, niin se on kyllä kaikkien golfin harrastajien etu.

Golfkirjani on mukana Golf55+ kampanjassa

Sain hyviä uutisia. Golfkirjani Golf, suuret  turnaukset, suuret voittajat, pääsee mukaan keski-ikäisille ja vanhemmillekin golfareille ja lajista kiinnostuneille suunnatun Golf55plussan markkinointikampanjaan!

Kalle Virtapohja: Golf, suuret, turnaukset, suuret voittajat

Golf55+ on hanke, jolla halutaan madaltaa golfin tutustumiskynnystä sekä parantaa uusein harrastajien ja nykyisten seniorigolfareiden elämänlaatua terveellisen harrastuksen avulla.

Golfkirjani on ilmestynyt tänä vuonna. Auditoriumin kustantamassa kirjassa kerrotaan tarinoita major-turnauksista ja niiden voittajista. Sain kirjan tekemisessä apua erityisesti Lassi Tilanderilta ja Mika Wikströmiltä. Myös Ville Kalliala ja Seppo Soratie antoivat tärkeitä kommentteja, samoin golfvalokuviin erikoistunut Kai Kilappa.

Tärkeää oli myös kannustus ja taustatuki, jota sain esimerkiksi Teemu Tyryltä ja muutamilta muilta. Idea lähti siitä, kun aloimme eri yhteyksissä laskeskella Suomessa pelanneita major-voittajia. Pääsimme lopulta 14 mies- ja 6 naispelaajaan.

Kaiken kaikkiaan kirjan tekeminen oli parin vuoden hauska projekti, joka antoi paljon. Oli mukava lukea vanhoja golflehtien vuosikertoja ja tutustua vanhaan golfkirjallisuuteen. Esimerkiksi C.G.E. Mannerheimin kirjastosta löysin yhden golfkirjallisuuden klassikoista, P.A. Vailen teoksen ”Modern Golf”.

P.A. Vaille: Modern Golf

Kirjoitin myös golfin suomalaisesta varhaishistoriasta, mutta jätin sen lopulta tästä kirjasta pois. En usko, että se olisi kovinkaan paljon tavallisia golfareita kiinnostanut.

Sen sijaan oli mielenkiintoista perehtyä niihin suomalaisen kilpagolfin kehitysvuosiin, joiden aikana esimerkiksi Jusa Hämäläinen ja Kari Salonen avasivat uraa myöhempien vuosikymmenien suomalaisgolfareille.

Suomalaisessa kilpagolfissa on ollut kaksi erittäin voimakasta keskusta, Lahti ja Kotka. Lahdessa, missä Lassi Tilanderkin vaikutti jo 1960-luvun alussa, kehittyi Veikko Kankkosen ja kumppanien ansiosta vahva kilpailullinen kulttuuri, joka on ollut siivittämässä monia pelaajia. Esimerkiksi Anssi Kankkosen tai Kalle Väinölän läpimurto ei jäänyt kauaksi. Lopulta Mikko Ilosesta tuli se pelaaja, joka raivasi sen tien Euroopan huipulle asti.

Ilonen on ainoana suomalaisena miespelaajana päässyt pelaamaan major-turnauksia ja menestynytkin. Vuosi sitten hän sijoittui PGA Championshipissä jaetulle seitsemännelle sijalle. Vaikka tämä kausi on mennytkin pelillisessä laskusuhdanteessa, Ilosen pelaamisessa on vahvaa kunnianhimoa ja tavoittellisuutta.

Euroopan kiertueella Ilonen on voittanut viisi kertaa. Roope Kakosta tuli tänä vuonna vasta toinen suomalainen ET-voittaja. Suomalaisten voitot miesten Euroopan kiertueella:

• 2007 Mikko Ilonen Indonesia Open
• 2007 Mikko Ilonen Scandinavian Masters
• 2013 Mikko Ilonen Nordea Masters
• 2014 Mikko Ilonen Irish Open
• 2014 Mikko Ilonen Volvo World Match Play Championship
• 2015 Roope Kakko Madeira Islands Open

Toinen kilpapelaajia poikkeuksellisella tavalla tuottanut keskus on Kotka. Kymen Golfin riveistä ovat nousseet esimerkiksi Ursula Wikström, Hanna-Leena Ronkainen ja Tapio Pulkkanen. Wikström on tällä hetkellä naisten ykköspelaaja Suomessa, ja Pulkkanen on ottanut Pohjoismaiden kiertueella jo useita voittoja.

Kirjassa esitellään tietenkin myös naisten suurturnaukset ja parhaat naispelaajat samoin kuin parhaat suomalaiset.

Minea Blomqvist-Kakko on sijoittunut parhaimmillaan jaetulle kahdeksannelle sijalle naisten British Openissa (2004). Hänen lisäkseen naisten majoreissa ovat suomalaisista pelanneet Ursula Wikström, Riikka Hakkarainen, Jenni Kuosa ja Emily Penttilä.

Kirjani yhtenä tarkoituksena on auttaa golfin ystäviä suomalaisten pelaajien seuraamisessa. Kirjasta saa taustatietoa, joka antaa perspektiiviä ja auttaa arvottamaan suomalaisten saavutuksia.

Solheim Cupissa taas vahvaa ruotsalaisväriä

Kävin golfhistorian ykkösgurun Lassi Tilanderin kanssa pelaamassa Nordcenterissä , kun klubiravintolassa tuli vastaan Erkki Välimaa, yksi lahtelaisen golfkoulun ensimmäisistä huippukasvateista. Season Golfin toimitusjohtajana nykyään toimiva Välimaa pelasi samaan aikaan amatöörien arvoturnauksia Suomen maajoukkueessa, kun Lassi Tilander oli maajoukkueen kapteenina. Noilta hienoilta reissuilta Välimaalla on muun muassa David Duvalin päänahka, mutta Phil Mickelson jäi kuitenkin kukistamatta!

Keskustelu kääntyi perjantaina Saksassa St. Leon-Rotin kentällä alkavaan Solheim Cupiin, joka on naisten golfin merkittävin joukkuekilpailu.

Eurooppa puolustaa voittoa joukkueella, jossa on taas kerran vahva ruotsalaisväritys. Anna Nordqvist on mukana joukkueessa neljännen ja Carolina Hedwall kolmannen kerran. Joukkueen kapteeni on Carin Koch. Hedwall voitti muutama vuosi sitten Talissa Finnair Mastersin, ja itse asiassa myös kapteeni Koch on voittanut Talissa, nimittäin Finnish Amateur Openin vuonna 1989. Hän pelasi tuolloin vielä tyttönimellään Hjalmarsson, kuten Lassi Tilander, 81, hyvin muisti.

Kirjoitan tänä vuonna ilmestyneessä kirjassani ”Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat” Solheim Cupista seuraavasti:

Golfkirja löytyy ainakin Akateemisen kirjakaupan
 hyllyiltä tai verkkokaupoista.

 ”Naisten vastine miesten Ryder Cupille on norjalais-amerikkalaisen liikemiehen Karsten Solheimin käynnistämä Solheim Cup, joka pelataan Euroopan ja Yhdysvaltojen joukkueiden välillä. Yhdysvallat dominoi aluksi vuodesta 1990 lähtien joka toinen vuosi järjestettyä turnausta.  Vuoden 2013 Solheim Cupin jälkeen Yhdysvallat on tilastoissa niskanpäällä kahdeksalla voitollaan Euroopan viittä voittoa vastaan.

Eurooppa on viime vuosina parantanut tahtiaan ja vuonna 2013 se pystyi ensimmäisen kerran saavuttamaan toisen peräkkäisen voiton ja samalla voittamaan ensimmäisen kerran Amerikan maaperällä. Kaiken lisäksi Coloradossa savutettu voitto tuli ennätyksellisen ylivoimaisesti 18–10. Euroopan historiallisen voittojoukkueen sankari oli ensimmäisenä pelaajana Solheim Cupin historiassa kaikki viisi otteluaan voittanut Ruotsin 24-vuotias Caroline Hedwall.

Hedwallilla oli takanaan menestyksekäs amatööriura. Hän voitti kahdesti Euroopan mestaruuden (2007 ja 2009) ja vuonna 2010 Oklahoma State Universityn opiskelija juhli Yhdysvaltojen henkilökohtaista yliopistomestaruutta (NCAA). Hän nousi naisten Euroopan kiertueelle karsintojen kautta ja voitti tulokaskaudellaan 2011 neljä LET:n osakilpailua. Yksi näistä oli Talissa pelattu Finnair Masters, jossa toiseksi tuli Hollannin Christel Boeljon ja kolmanneksi neljä kertaa Solheim Cupissa pelannut ruotsalainen Carin Koch. Vuoden 2015 Solheim Cupissa on Kochin vuoro toimia Euroopan joukkueen kapteenina.

Coloradon Solheim Cupissa "Carro" pelasi viimeisenä päivänä Yhdysvaltojen Michelle Wietä vastaan. Wien piti olla suosikki, olihan hänen tilillään tuolloin kaksi voittoa LPGA-kiertueelta ja lukuisia hyviä sijoituksia naisten majoreista.  Mutta Hedwall piti päänsä kylmänä. Ruotsalaisen voitto varmistui tasaisessa ottelussa vasta viimeisellä väylällä, kuten ruotsalaisen Jens Lindin SVT:lle tekemä televisiodokumentti kertoo.”

Jos haluat ostaa kirjan Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat, se onnistuu kätevästi esimerkiksi kustantajani Auditoriumin kautta.

Kirjan teksti jatkuu vähän myöhemmin näin:

”Ruotsilla on naisten ammattilaisgolfissa erittäin vahva asema. Se on isännöinyt kahdesti Solheim Cupia. Vuonna 2003 pelattiin Barsebäckissä ja 2007 Halmstadissa. Kahdeksan kertaa Solheim Cupissa pelannut Annika Sörenstam on tuonut eniten arvostusta Ruotsin golfille. Yhtä moneen edustuskertaan Solheim Cupissa ylsivät tosin myös Helen Alfredsson ja Sophie Gustafsson, mutta heiltä puuttuu Sörenstamin karisma.

Sörenstamin vanavedessä Ruotsista on tullut runsaasti maailman kärkitason pelaajia. Vuonna 2011 Finnair Mastersin voittanut Caroline Hedwall todistaa yhtenä uuden sukupolven uusista tähdistä, että jatkuvuutta löytyy. Hedwall on jo 11. ruotsalaispelaaja, joka on pelannut Solheim Cupissa.

Ruotsissa osataan arvostaa yrittämistä ja menestymistä. Esimerkiksi Annika Sörenstamin lapsuusvuosien kotiklubilla Bro-Bålstassa on palkintohuone, jossa on supertähden palkintoja ja kuvia kertomassa siitä, mistä tähti ponnisti maailmalle. Bro-Bålsta on Tukholman liepeillä sijaitseva samanlainen metsäkenttä, jollaisia Suomessakin on runsaasti. Suomesta voi siis aivan yhtä hyvin nousta pelaajia maailman huipulle, kun kerran Ruotsistakin on noustu.

Sörenstam opiskeli Arizonan yliopistossa pari vuotta kunnes siirtyi vuonna 1992 ammattilaiseksi. Hän saavutti urallaan yhteensä 93 ammattilaisvoittoa, joista 72 LPGA Tourilla. Naisten Euroopan kiertueella hän voitti 17 kertaa. 

Vuonna 2013 uutisoitiin, että Sörenstam perustaa menestyville yliopistopelaajille oman palkinnon Annika Awardin, joka vastaa miespelaajille jo kauan jaettua Haskins-palkintoa. Kilpasiskot, valmentajat ja median edustajat äänestivät seuraavana vuonna ensimmäisen Annika Awardin presented by 3M saajaksi UCLA:n Alison Leen.

Samaan aikaan perustettiin myös Rolex Annika Major Award -niminen palkinto, joka jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 parhaiten vuoden viidessä majorissa menestyneelle pelaajalle. Pisteitä sai sijoittumalla kymmenen parhaan joukkoon. Michelle Wie sai ensimmäisen palkinnon yhdellä voitolla ja yhdellä kakkossijalla. Hän joutui sormivamman vuoksi jättämään Wegmans LPGA Championshipin pelaamatta ja lisäksi hän joutui keskeyttämään kauden viimeisen majorin, Evianin.

Urheilijana ja urheiluvaikuttajana Annika Sörenstam on noussut maailman ykkösketjuun. Esimerkiksi vuonna 2013 Golf Inc. valitsi hänet ainoana naisena golfin vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle.”

Koska pidän numeroista, tein kirjaan jonkun verran taulukoita. Jos olet ostanut kirjan, voit itse tehdä korjauksen taulukkoon sivulle 182 (Ruotsalaispelaajat Solheim Cupissa), koska Anna Nordqvist ja Caroline Hedwall ovat siis mukana myös tämän viikon Solheim Cupissa.

Ruotsalaispelaajat Solheim Cupissa

8 kertaa Annika Sörenstam 1994, 1996, 1998, 2000, 2002, 2003, 2005, 2007

8 kertaa Helen Alfredsson 1990, 1992, 1994, 1996, 1998, 2000, 2002, 2009

8 kertaa Sophie Gustafson 1998, 2000, 2002, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011

6 kertaa Liselotte Neumann 1990, 1992, 1994, 1996, 1998, 2000

5 kertaa Catrin Nilsmark 1992, 1994, 1996, 1998, 2000

5 kertaa Maria Hjorth 2002, 2005, 2007, 2009, 2011

4 kertaa Carin Koch 2000, 2002, 2003, 2005

4 kertaa Anna Nordqvist 2009, 2011, 2013 ja 2015

3 kertaa Caroline Hedwall 2011, 2013, 2015

1 kerta Charlotta Sörenstam 1998

1 kerta Linda Wessberg 2007

Euroopan joukkue tämän vuoden Solheim Cupissa:

Carlota Ciganda (s. 1990) Espanja, joukkueessa myös 2013

Sandra Gal (1985) Saksa, myös 2011

Caroline Hedwall (1989) Ruotsi, myös 2011, 2013

Charley Hull (1996) Englanti, myös 2013

Karine Icher (1979) Ranska, myös 2002, 2013

Caroline Masson (1989) Saksa, myös 1989

Catriona Matthew (1969) Skotlanti, myös 1998, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011, 2013

Azahara Munoz (1987) Espanja, myös 2011, 2013

Gwladys Nocera (1975) Ranska, myös 2005, 20007, 2009

Anna Nordqvist (1987) Ruotsi, myös 2009, 2011, 2013

Melissa Reid (1987) Englanti, myös 2011

Suzann Pettersen (1981) Norja, myös 2002, 2003, 2005, 2007, 2009, 2011, 2013