perjantai 24. lokakuuta 2014

Kirjamessuilla tekee aina löytöjä

Yksi syksyn ehdottomista huippukohdista on kirjamessuviikonloppu. Messuilla tapaa monia tuttuja ja mukavia ihmisiä, kuten vanhan, Riiassa nykyisin asuvan entisen työkaverin. Siellä pääsee fiilistelemään tähtien tuikkeessa, kuten nimikirjoituksiaan jakava uskomattoman suosittu Michael Monroe. Ja siellä voi tehdä halutessaan aikamatkoja vanhojen kirjojen osastoilla.

Matkaani tarttui tällä kertaa kaksi erilaista kirja, toinen tämän syksyn uutuus, toinen 1940-luvun klassikko.

Suomen Jääkiekkoliiton koulutuspäällikkö Jukka Tiikkaja on kirjoittanut kirjan Ihmisen valmentaminen. Siinä on Juhani Wahlstenin ja Alpo Suhosen vaikutteita, ihminen ja urheilija on ajattelun keskiössä.

Esipuheen Auditorium Kustannuksen kustantamaan kirjaan on kirjoittanut suomalaisen palloiluvalmennuksen ykkösguru Erkka Westerlund. Hän korostaa, että valmentajan on pystyttävä johtamaan ensin itseään, ennen kuin voi tuloksellisesti johtaa ja valmentaa muita.

Kirjassa on paljon innostavia ajatuksia. "Yhteinen innostava päämäärä ja toiminnan tasolla jaettu arvopohja vahvistavat yksilön sitoutumista ja vastuullisuutta omaa ja myös koko ryhmän toimintaa kohtaan", Tiikkaja kirjoittaa.

Kirja sopii iltalukemiseksi yhtä hyvin esimiestyötä tekeville kuin urheiluvalmentajille.

Toinen uusi kirjani on olympiamitalivoimistelija (1908) Heikki Lehmuston Mies sisun ja sitkeyden: Suomalainen painimies vuodelta 1943. Sota-aikana julkaistu kirja on omistettu vapauden puolesta kaatuneille painijoille.

Tohtori Lehmusto on tehnyt todella mielenkiintoisen tutkimuksen, jonka aineistona on ollut 91 suomalaista mestaripainijaa. Kirjoitan kirjasta toisen kerran tarkemmin, mutta kun kerran jo tuli mainittua, että se on omistettu kaatuneille, mainitsen kyseiset sankaripainijat. Kirjan julkaisuun mennessä olivat henkensä vapauden puolesta menettäneet:
  • Kalle Viljamaa 28.3.1918 Tampereella
  • Herman Nykänen 9.3.1940 Kannaksella
  • Yrjö Haavisto 24.12.1939 Kannaksella
  • Niilo Penttilä joulukuussa 1939 Kannaksella.
  • Kaarlo Arponen 3.3.1940 Kannaksella

Herman Nykänen oli palannut Kanadasta puolustamaan kotimaataan ja Karjalaa. Hän kuoli samana päivänä kuin veljensä, Helsingin Normaalilyseon voimistelunopettaja Yrjö Nykänen. Veljesten ruumiit löydettiin vasta jatkosodan aikana.



torstai 23. lokakuuta 2014

Hakukoneet juhlivat median murroksessa

Tässä kuussa on tapahtunut niin isoja asioita mediarintamalla, että kirjoitin LinkedIn-palveluun suomalaisen median murroksesta englanninkielisen artikkelin The Finnish Media Industry in Turmoil. En ryhdy kääntämään sitä tähän, mutta media-asioita täytyy pohdiskella ja pureskella vielä uudelleen. Välillisesti muutokset vaikuttavat myös urheilujournalismiin ja sen toimintaedellytyksiin.

Perinteinen media on vasta suurten muutosten kynnyksellä. Se käy ilmi Työ- ja elinkeinoministeriön raportista Kuva median murroksesta - Mitä käy kasvulle ja työpaikoille? Sen ovat laatineet Timo Argillander, Virpi Martikainen ja Jari Muikku. Raportissa esitetään, että perinteinen media on jo jonkun verran uudistanut ja mediatalojen tulee jatkossakin uudistaa toimintatapojaan. Paineita luovat markkinoille tulevat ulkomaiset kilpailijat ja ihmisten ajasta kilpailevat uudet tuotteet, kuten sosiaalinen media ja pelit.

Yhtenä perusteena voi pitää kymmenen suosituimman verkkopalvelun listaa, jota hallitsevat hakukoneet ja sosiaaliset mediat. Lista kertoo, mikä on ihmisille tärkeää vuonna 2014. Sitä kannattaa jokaisen mediatalon hallituksessa opiskella huolella:

  1. Google.fi
  2. Google.com
  3. Facebook.com
  4. YouTube.com
  5. Wikipedia.org
  6. Iltalehti.fi
  7. Iltasanomat.fi
  8. Yle.fi
  9. HS.fi
  10. Yahoo.com


Yksi tuore strateginen uudistus oli Lännen Median toiminnan aloittaminen tässä kuussa. Lännen Media on 12 maakuntalehden muodostama 40 hengen yhteistoimitus, joka on koottu mukana olevien lehtien 600 toimittajasta.

Lännen Media tavoittaa joka päivä kaksi miljoonaa suomalaista, kun nettilehtien lukijamäärät lasketaan mukaan.

Lännen Media käynnistettiin journalismin parantamisen yhteisponnistuksena. Silti lehtien toimituksissa elää epäily siitä, että kyse on vain uudesta tehostamistoimenpiteestä. Aika näyttää, ansioituuko Lännen Media "skuupeillaan".

Kotimaisen journalismin murroksesta kertoo myös Östra Nylandin ja Borgåbladetin yhdistäminen. Ainakin kirjailija Merete Mazzarella ja Hufvudstadsbladetin entinen toimittaja Stig Kankkonen ovat kritisoineet HBL:ssä yhdistämispäätöstä. On aivan selvää, että yhden sanomalehden katoaminen kartalta vaikuttaa suomenruotsalaiseen kulttuuriin Uudellamaalla.

Toinen asia on, että Suomen ruotsinkieliset paperilehdet ovat levikiltään kovin pieniä. Muitakin yhdistymisiä voi olla suunnitteilla.

Strategisesti ajatellen suomenruotsalaisella medialla pitäisi olla nettiaikana paljon paremmat toimintaedellytykset kuin suomenkielisellä medialla, koska ruotsinkielisiä ihmisiä on maailmassa suunnilleen tuplasti suomenkielisiin verrattuna, ja netissä tiedon yms. jakaminen on vaivatonta.

Gutenbergin keksintö kirjapainotaito mahdollisti sanomalehdistön kasvun merkittäväksi toimialaksi 500 vuodessa. 2000-luvulla ollaan siirrytty ja siirtymässä uuteen kehitysvaiheeseen, jota kuvaa se, että suomalaisten sanomalehtien yhteenlaskettu liikevaihto, reilu miljardi euroa, on vain vähän enemmän kuin kahden suurimman peliyhtiön eli Supercellin ja Rovion yhteenlaskettu liikevaihto.


Peter Tallbergin elämäkerta julkistetaan tänään

Tänään julkistetaan kirjamessuilla Arto Terosen ja Jouko Vuolteen uusin kirja, joka käsittelee Kansainvälisen olympiakomitean protokollan toiseksi vanhinta jäsentä Peter Tallbergia, 77.


Tallberg osallistui jo Rooman olympiakisojen purjehdukseen vuonna 1960. Hän oli mukana vielä Moskovassa 1980. Mitali oli lähimpänä Tokion olympiakisoissa vuonna 1964, mutta hän joutui tyytymään neljänteen sijaan.

Tallberg oli urheilijana kaikkiaan viisissä olympiakisoissa. Hänen edellään ovat suomalaisista vain kuusissa olympiakisoissa pelanneet jääkiekkoilijat Raimo Helminen ja Teemu Selänne. 

Tallbergin kohdalla on poikkeuksellista, että hän on samaan aikaan ollut kisoissa urheilijana ja KOK:n jäsenenä. Tämä oli siis ennen kuin KOK:n vanhat herrat huomasivat, että urheilijoiden ääntä olisi syytä kuunnella tarkemmin.

Tallbergin ura urheilujohtajana on yksi kaikkein vaikuttavimmista suomalaisen urheilun historiassa. Hän on toiminut muun muassa Kansainvälisen purjehtijaliiton puheenjohtajana. Ja kun urheilujärjestöjä 1990-luvulla yhdistettiin, hänestä tuli SLU:n ensimmäinen toiminnanjohtaja.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Golfari vastaan keihäänheittäjä

Helsingin Sanomien arvostettu urheilutoimittaja Ari Pusa avasi golfin Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden voittaneelle Mikko Iloselle oven jopa Vuoden urheilijaksi.

Kun Pusa laittaa oven raolleen, on asiaa syytä tarkastella vakavasti. Monipuolisesti urheilun hallitsevalla toimittajalla on ollut pitkään suomalaisen urheilun näköalapaikalla.

(Tässä kävi niin hullusti, että kirjoitin aamulla toimittaja Jussi-Pekka Reposen kirjoittaneen kyseisen jutun. Nyt Mestareiden liigan tauolla on hyvä korjata jutun kirjoittajan nimi oikein: kyllä siinä Ari Pusan laadukas kädenjälki näkyy.)

Tämä vuosi on siitä poikkeuksellinen, että Vuoden urheilijaksi on ehdolla olympiavoittaja, nimittäin parisprintin korkeimmalle korokkeelle Sotshin olympiakisoissa noussut kaksikko Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi.

Vuoden urheilijan viittaa soviteltiin kesällä myös Antti Ruuskaselle, joka voitti keihäänheiton Euroopan mestaruuden. Keihäänheitto on se tekninen voimalaji, jossa suomalaiset ovat olleet maailman parhaita yli sadan vuoden ajan.

Ensimmäinen suomalainen keihäänheiton suurvoittaja oli myöhempi jääkärimajuri Julius Saaristo, joka voitti kahden käden yhteistuloksella kultaa legendaarisissa Tukholman olympiakisoissa vuonna 1912. Sen jälkeen keihäänheitto on jäänyt suomalaisten tavaramerkiksi maailmalla ja suomalaisten penkkiurheilijoiden rakastamaksi lajiksi.

Kun Helsingin Sanomat nostaa golfari Mikko Ilosen vakavasti haastamaan keihäänheiton Euroopan mestaria ja hiihdon olympiavoittajia, ollaan suomalaisessa urheilussa kääntämässä uutta lehteä.

Tähän sopii hyvin tarina oman aikansa Tiger Woodsista, Harry Vardonista. Hän voitti kuusi British Open -turnausta ja yhden US Openin, kunnes ensimmäinen maailmansota katkaisi urheilutoiminnan useaksi vuodeksi. Jerseyläinen ei enää palannut sodan jälkeen samalle tasolle.

Vardon, golfin sen ajan supertähti, osallistui kerran sekanelinpeliin, jossa hänen pelikumppaninaan oli naispelaaja, ja he pelasivat kahta keihäänheittäjää vastaan. Sääntöjä oli luonnollisesti hieman mukautettu. Silloin kävi niin, että golfarit voittivat.

Varmaa on, että Vuoden urheilijan valinta herättää tänä syksynä enemmän tunteita kuin vuosiin.



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Virheetön Mikko Ilonen Volvo World Match Play Championship -juhlaturnauksen voittoon

Mikko Ilonen otti uransa arvokkaimman voiton London Golf Clubilla Ashissa pelatussa Euroopan kiertueen reikäpelimestaruusturnauksessa. Ilonen voitti turnauksen ykkössijoitetun Ruotsin Henrik Stensonin jännittävässä ja tasaisessa finaalissa 3&1.

Volvo World Match Play Championshipistä tuli pohjoismainen näytös, eräänlainen Suomi-Ruotsi-ottelu, kun Ilonen voitti sunnuntaiaamun välierässään Joost Luitenin ja Stenson omassa ottelussaan George Coetzeen.

Tuulisessa säässä pelattu iltapäivän finaali alkoi tasaisesti, mutta kahdeksannelta väylältä alkaen Stenson joutui takaa-ajajan asemaan eikä pystynyt enää tavoittamaan lahtelaista.

Ilonen kuittasi uransa suurimmat palkintorahat, 650 000 euroa. Euroopan kiertueen Race to Dubai -rankingiin niistä lasketaan 375 000 euroa. Lisäksi hän nousee voiton ansiosta uransa parhaaseen sijoitukseen maailman rankingissa, arviolta 40 parhaan joukkoon.

Heti palkintojenjaon jälkeen Ilonen oli Viasatin tv-haastattelussa lähinnä hämmentynyt siitä, mitä oli juuri tehnyt.

"On mahdotonta kuvailla tunteita juuri nyt", hän sanoi rauhallisesti valtava palkintovaasi sylissään.

"Henrikin voittaminen oli uskomatonta. Minulla  ei ollut varaa löysätä yhtään. Tiesin, että Stenson on vahva erityisesti par5-väylillä."

"En tehnyt virheitä, se oli voiton avain", mestari analysoi.

World Match Play Championship on urheilumarkkinoinnin gurun Mark McCormackin luomus. Useimmiten turnaus on päättynyt jonkun major-voittajan juhliin.

Ensimmäisen World Match Play Championshipin voitti tasan 50 vuotta sitten Arnold Palmer. Eniten voittoja on Ernie Elsillä, joka on ollut seitsemän kertaa ykkösenä. Severiano Ballesteros ja Gary Player ovat voittaneet viisi kertaa. 

Ilonen ja Stenson olivat finaalin alkaessa siinä mielessä samassa sarjassa, että kummallakaan ei ole vielä major-voittoa vyöllään.

Mutta Stenson oli finaalin ehdoton suosikki Ryder Cup -kokemustensa ja viime vuoden saavutustensa perusteella. Hänellä ei ollut myöskään yhtään tappiota alkulohkosta, vaikka avauspäivän peli George Coetzeen kanssa päättyikin tasan.

Mikko sen sijaan hävisi avausottelunsa Joost Luitenille. Sen jälkeen lahtelainen voitti reikäpelimestaruutta puolustaneen turnauksen kakkossijoitetun Graeme McDowellin ja Alexander Levyn. Puolivälierässään Ilonen pudotti turnauksen kolmossijoitetun Ranskan Victor Dubuissonin ja välierässään Joost Luitenin.

Volvo World Match Play Championshipin voitolla Ilonen antoi Ryder Cup -valitsijoille ison huomautuksen siitä, että hän on reikäpelissä yksi maailman huipuista.

Ilonen olisi todellakin ollut oiva valinta Gleneaglesissa viime kuussa pelattuun Ryder Cupiin, sillä hän voitti London Golf Clubilla kolme Euroopan joukkueessa pelannutta tähteä, eli Stensonin, Dubuissonin ja McDowellin.

Mikko Iloselle alkaa vähitellen tulla aikamoinen "Ruotsin-tappajan" maine, jota Stensonin kukistaminen entisestään vahvistaa.

Voittaessaan Scandinavian Mastersin 2007 Mikko jätti taakseen kakkossijaa jakamaan Ruotsin Peter Hedblomin neljän muun pelaajan kanssa. Kun Mikko voitti Nordea Mastersin 2013, hän jätti kakkoseksi Ruotsin Jonas Blixtin. Ja voittaessaan aiemmin tänä vuonna Irish Openin Mikko jätti varjoonsa muun muassa kolmatta sijaa jakaneen Ruotsin Kristoffer Brobergin.

Stenson on tämän hetken viidenneksi paras pelaaja maailmassa. Hänen kohdallaan voittopaineet olivat varmasti vielä suuremmat kuin Ilosella, sillä ruotsalaisella ei ole vielä yhtään henkilökohtaista voittoa tältä vuodelta.

Stenson siirtyi finaalissa  johtoon neljännen väylän birdiellä. Ilonen kuittasi tasoituksen heti seuraavalla väylällä ja kahdeksannella väylällä lahtelainen siirtyi ensimmäisen kerran johtoon. Sen jälkeen ruotsalainen oli loppuun asti takaa-ajajana, ja Ilonen takaa-ajettuna. Puolivälissä Ilonen johti yhdellä, ja sen jälkeen alkoi takalenkillä totinen voittokamppailu. 

Kirjaan tähän finaalin ratkaisuvaiheet, koska tässä on kyseessä suomalaisen golfhistorian toistaiseksi merkittävin voitto:

Väylä 10, tiiauspaikalla Ilonen 1up:
Stensonin lähes täydellinen yli 300 metriä pitkä avaus muutaman metrin ohi lipusta. Stensonille näytti tulevan varma tasoitus, mutta... Tässä oli yksi ottelun kulminaatiopisteistä, sillä Ilonen venyi Stensonin tavoin birdie-tulokseen.

Väylä 11, tiiauspaikalla Ilonen 1up:
Ilonen käytti momentumin ja Stensonin edellisväylällä syntyneen hämmennyksen ja kasvatti birdiellään johtonsa kahteen reikään.

Väylä 12, Ilonen 2up:
Par3, Ilonen avasi bunkkeriin. Stenson tiesi, että nyt on loistava mahdollisuus kaventaa kokonaistilanne. Mutta seurauksena oli epäonnistunut avaus vasemmalle raffiin. Stensonin kakkonen tuli Mikon pallon viereen griinibunkkeriin. Mikko nosti toisen lyöntinsä lipun juureen, samoin Stenson kolmantensa. Mikko upotti omansa ja siirtyi jo 3up-johtoon.

Väylä 13, Ilonen 3up:
Par5, Mikon avaus raffiin, Stensonin vastaus bunkkeriin. Ratkaisu siirtyi viheriölle, missä Stensonilla oli sama puttilinja kuin Ilosella. Ilosen viiden metrin putti meni lipun viereen, mutta Stenson upotti 4-metrisen birdieputtinsa ja näin ruotsalaisen takaa-ajo tuotti tulosta.

Väylä 14, Ilonen 2up:
Par3, veden yli. Stenson avasi liian kauas, viheriön takana olevaan semiraffiin. Varmasti esiintyneen Ilosen vastaus putosi viheriölle vain kolmen metrin päähän reiästä. Stensonin chippi meni vain aavistuksen ohi reiästä, mutta Ilosen birdieputti upposi kuppiin ilman lisäkysymyksiä.

Väylä 15, Ilonen 3up:
Ilosen avaus meni väyläbunkkeriin, jonka jälkeen Stenson sai etulyöntiaseman. Ilonen nosti pallon taitavasti väylälle, ja tykitti kolmannen lyöntinsä viheriölle, mutta Stenson upotti birdien ja kavensi Ilosen johdon kahteen.

Väylä 16, Ilonen 2up:
Par3, Stenson avasi viheriölle, mutta Ilonen tuli samoille mitoille, vain vähän kauemmas lipusta kuin ruotsalainen. Ilosen lähes kymmenen metrin putti meni vain aavistuksen ohi, Stensonin yritys oli vaisumpi. Reikä tasattiin ja tilanne ennen kahta viimeistä reikää oli kaksi reikää Ilosen hyväksi.

Väylä 17, Ilonen 2up:
Par4, 368 jaardia, siis vajaat 350 metriä. Stenson avasi (lähes 300 metriä) semiraffin puolelle, Ilonen vastasi 270 metrin avauksella väylälle. Iloselle jäi 64 metriä matkaa, Stensonille 55 metriä. Ilosen kakkoslyönti meni vähän viheriön yli, mutta spinni toi pallon rinteestä takaisin pariin metriin lipusta. Stensonin kakkoslyönti jäi lyhyeksi ja ruotsalaisen tehtäväksi jäi kätellä finaalin voittajaa.

Ilosen voittotulos kirjattiin 3&1, eli hänellä oli tavoittamaton kolmen reiän johto kun pelaamatta oli enää yksi reikä.


maanantai 13. lokakuuta 2014

Luokkakokouksen jälkilöylyjä

Pääsin viime viikolla tapaamaan vanhoja lukioaikaisia koulutovereitani. Meillä oli Helsingin Norssissa hieno luokka, jonka luokanvalvojana toimi fysiikan ja kemian opettaja Kalevi Säde, vahva persoona.

Meillä oli muitakin huippuluokan opettajia. Kolminkertainen tohtori Irene Kristianssen opetti ruotsia ja Leena Reunanen englantia. Kaarlo Teräsvuori opetti matematiikkaa ja Matti Castrén historiaa. Tapio Holman vastuulla oli uskonnon ja psykologian opetus. Ja Ulla Laqvistin äidinkielen tunnit, ne olivat kyllä pelottavan hyviä. Kirjaimellisesti.

Meistä "Säteen koeputkilapsista" ei tullut huippu-urheilijoita, mutta meistä on silti ollut moneksi. Rajuimpiin urheilusuorituksiin on yltänyt Matti, joka on polkenut kymmeniä tuhansia kilometrejä Euroopassa, Afrikassa ja Intiassa. On Thaimaata ja Jäämerta, on Istanbulia ja Himalajaa. Silloin kouluaikana Matti pelasi koripalloa, ja kiinnostui maantiedosta.

Lukion liikuntatunteja veti aluksi Tuomo Jalantie, ja myöhemmin Timo Nuotio. Yksi hienoimpia elämyksiä oli Norssin Turnarien 100-vuotisjuhlat Töölön kisahallissa joulukuussa 1978. Kyse oli samalla suomalaisen urheilun juhlasta, sillä Ivar Wilskmanin aloitteesta vuonna 1878 perustettu Turnarit oli ensimmäinen suomenkielinen voimistelu- ja urheiluseura Suomessa. Olin Harrin, Matin, Mikon ja Tapion kanssa mukana Jalantien valmentamassa rivivoimisteluesityksessä, jossa teimme Suomen Voimisteluliiton poikien joukkuevapaaliikkeen parinkymmenen voimistelijan ryhmässä. Oli vaikuttava kokemus olla sellaisessa ainutlaatuisessa tilaisuudessa. 

Mutta rehellisyyden nimissä, eihän se meidän esitys nyt millään tavalla vetänyt vertoja senioreiden piiruntarkalle sauvavoimisteluohjelmalle!

Urheilua harrastettiin monipuolisesti. Harri S. pelasi alasarjoissa jalkapalloa ja Mikko pesäpalloa. Minä juoksin. Tytöistä ainakin Sari ja Auli harrastivat tanssia.

Monia muitakin harrastuksia meillä oli. Esimerkiksi Harri J. kunnostautui perhosten kerääjänä.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan liikunnanopettajaksi ja pääsin jossain vaiheessa kesätöihin Etelä-Suomen Sanomiin, missä tutustuin urheilutoimittaja Pasi Jalavaan. Sattumalta kävi ilmi, että hän oli koulukaverini Harrin isä!

Kerran Pasi sanoi, että hän toivoo kuolinilmoituksensa tulevan aikanaan Helsingin Sanomiin. Vaikka siitä on jo lähes iäisyys, muistan edelleen vahvasti tunteen selkäpiissäni, kun se ilmoitus sattumalta osui silmiini.