maanantai 13. lokakuuta 2014

Luokkakokouksen jälkilöylyjä

Pääsin viime viikolla tapaamaan vanhoja lukioaikaisia koulutovereitani. Meillä oli Helsingin Norssissa hieno luokka, jonka luokanvalvojana toimi fysiikan ja kemian opettaja Kalevi Säde, vahva persoona.

Meillä oli muitakin huippuluokan opettajia. Kolminkertainen tohtori Irene Kristianssen opetti ruotsia ja Leena Reunanen englantia. Kaarlo Teräsvuori opetti matematiikkaa ja Matti Castrén historiaa. Tapio Holman vastuulla oli uskonnon ja psykologian opetus. Ja Ulla Laqvistin äidinkielen tunnit, ne olivat kyllä pelottavan hyviä. Kirjaimellisesti.

Meistä "Säteen koeputkilapsista" ei tullut huippu-urheilijoita, mutta meistä on silti ollut moneksi. Rajuimpiin urheilusuorituksiin on yltänyt Matti, joka on polkenut kymmeniä tuhansia kilometrejä Euroopassa, Afrikassa ja Intiassa. On Thaimaata ja Jäämerta, on Istanbulia ja Himalajaa. Silloin kouluaikana Matti pelasi koripalloa, ja kiinnostui maantiedosta.

Lukion liikuntatunteja veti aluksi Tuomo Jalantie, ja myöhemmin Timo Nuotio. Yksi hienoimpia elämyksiä oli Norssin Turnarien 100-vuotisjuhlat Töölön kisahallissa joulukuussa 1978. Kyse oli samalla suomalaisen urheilun juhlasta, sillä Ivar Wilskmanin aloitteesta vuonna 1878 perustettu Turnarit oli ensimmäinen suomenkielinen voimistelu- ja urheiluseura Suomessa. Olin Harrin, Matin, Mikon ja Tapion kanssa mukana Jalantien valmentamassa rivivoimisteluesityksessä, jossa teimme Suomen Voimisteluliiton poikien joukkuevapaaliikkeen parinkymmenen voimistelijan ryhmässä. Oli vaikuttava kokemus olla sellaisessa ainutlaatuisessa tilaisuudessa. 

Mutta rehellisyyden nimissä, eihän se meidän esitys nyt millään tavalla vetänyt vertoja senioreiden piiruntarkalle sauvavoimisteluohjelmalle!

Urheilua harrastettiin monipuolisesti. Harri S. pelasi alasarjoissa jalkapalloa ja Mikko pesäpalloa. Minä juoksin. Tytöistä ainakin Sari ja Auli harrastivat tanssia.

Monia muitakin harrastuksia meillä oli. Esimerkiksi Harri J. kunnostautui perhosten kerääjänä.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan liikunnanopettajaksi ja pääsin jossain vaiheessa kesätöihin Etelä-Suomen Sanomiin, missä tutustuin urheilutoimittaja Pasi Jalavaan. Sattumalta kävi ilmi, että hän oli koulukaverini Harrin isä!

Kerran Pasi sanoi, että hän toivoo kuolinilmoituksensa tulevan aikanaan Helsingin Sanomiin. Vaikka siitä on jo lähes iäisyys, muistan edelleen vahvasti tunteen selkäpiissäni, kun se ilmoitus sattumalta osui silmiini.



Ei kommentteja: