Urho Kekkosen jalkapallosaavutuksista 100 vuotta

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen muistetaan hyvin urheiluhenkisyydestään. Monelle varttuneemmalle kuntoilijalle tulee mieleen ”perässähiihtäminen”, kun puhe kääntyy Kekkoseen. Hän hiihti presidenttivuosinaan 1400 kilometriä talvessa, ja nosti määrän jopa 2000 kilometriin 73-vuotiaana lääkärin kerrottua, että hänellä on rinnassaan 40-vuotiaan sydän.

Mutta Kekkonen oli ennen kaikkea korkeushyppääjä. Hän voitti Suomen mestaruuden vuonna 1924. Vauhditonta kolmiloikkaa hän hyppäsi 972, joka oli epävirallinen maailmanennätys. Hänellä oli myös luontaista nopeutta, sillä 100 metriä meni parhaimmillaan aikaan 11,0. Pituutta Kekkonen hyppäsi 665, kolmiloikkaa 14,06, ja korkeutta 185.

Urho Kekkonen takarivissä toinen vas.

Kekkosen urheilu-uran alku oli todellista monipuolisuusurheilua. Hän voimisteli, hiihti, paini ja harrasti siis kaikkia mahdollisia lajeja, sillä Kekkoset asuivat Kajaanissa urheilukentän lähellä.

Kajaanin VPK:n urheiluseuran toimintaa oli elvytetty vuonna 1911 ja silloin perustettiin palokunnan voimistelu- ja urheiluseura. Vuonna 1914 se sai nimekseen Kipinä. Kekkonen liittyi muiden yhteiskoululaisten tavoin vapaapalokuntaan. Ari Uino kertoo kirjoissaan Rillit pois ja riman yli (1999) ja Nuori Urho Kekkonen (1985), että Kekkonen osallistui myös VPK:n urheiluseuran toimintaan aktiivisesti ja hänet nimitettiin seuran sihteeriksi ja kutsuttiin johtokuntaan jo ennen kuin hän oli täyttänyt 14 vuotta.

Hän pelasi jalkapalloa Kajaanin Kipinän joukkueessa vuonna 1915. Kuva löytyy edellä mainitusta Uinon kirjasta Nuori Urho Kekkonen. Muut pelaajat olivat Aarne Salonen, Eino Kemppainen, Arttu Vepsäläinen, Hannes Hartikainen, Kalle Piirainen, Vilho Martikainen, Antti Luttinen ja Matti Leinonen. Millaisia otteluita pojat mahtoivat hienoissa edustusasuissaan pelata? Voittivat kenties Kajaanin tai Kainuun piirin mestaruuden? Ja mitä mahtoi elämä tarjota muille joukkueen pelaajille?

Kekkosen oma elämänpolkuhan oli ainutlaatuinen ja huipentui neljännesvuosisadan kestäneeseen ajanjaksoon tasavallan presidenttinä.

Yleisurheilussa Kekkonen saavutti ensimmäisen piirinmestaruutensa 1500 metrin juoksussa vuonna 1916 ajalla 5.00,4. Samana vuonna hänestä tuli Kipinän puheenjohtaja, siis 16-vuotiaana! Hänen kykynsä huomattiin siis varhain, mistä yhtenä osoituksena toiminta SVUL:n Kainuun piirin sihteerinä 1917–1921.

Skotlannin golf yhdistyy: naiset ja miehet samaan organisaatioon

Vuosi sitten Gleneaglesissa järjestetty Ryder Cup on kantanut hyvää hedelmää Skotlannin golfkentillä. Skotlannin hallitus lupasi Ryder Cupin innoittamana golfille miljoona euroa aikuisten harrastuksen lisäämiseen, perheiden golfin kehittämiseen ja junioriohjelmaan.

Miljoonan euron lisäpanostus jaksotetaan neljälle vuodelle. Jo 90 klubia on lähtenyt määrätietoisesti kehittämään toimintaansa uudessa Get into Golf -ohjelmassa. 

”Olemme erittäin kiitollisia Skotlannin hallitukselle tästä lisärahoituksesta”, sanoi Skotlannin golfliiton varapääsihteeri Andy Salmon Golfbusinessnews.comin sivuilla.

Skotlannissa on nyt 223 000 golfaria. Kokonaismäärässä on hienoista kasvua, mutta Skotlannissa rekisteröidään myös aktiivipelaajat erikseen. Ja aktiivien määrä on hieman laskussa. Junioriohjelma on saanut heti hyviä tuloksia. Golfia harrastavien tyttöjen määrä on noussut Skotlannissa vuoden aikana kolme prosenttia.

Naisten golf ottaa kehitysloikkia

Isoin mullistus on kuitenkin tapahtumassa organisaatiotasolla. Skotlannissa on tähän päivään asti ollut erikseen miesten (SGU) ja naisten (SLGA) golfliitot. Organisaatiot on puristettu tänä syksynä yhteen, ja virallisesti yhteinen polku alkaa lokakuun alussa.

Skotlannin golfin yhdistäminen samaan organisaatioon on osa lajin tasa-arvokehitystä. Naisten golf on edelleen paljon miesten golfia jäljessäesimerkiksi ammattilaisten palkintorahoissa. Tasa-arvokehitystä vauhdittaa ensi vuoden olympiaturnaus. Riossa miehet ja naiset pelaavat samalla kentällä, samoilla ehdoilla ja samoista palkinnoista.

Golf oli Skotlannissa niin miesten oma harrastus, että naiset perustivat omia klubejaan ja kehittivät harrastuta keskenään. Itse asiassa naisten golfliitto perustettiin Skotlannissa vuonna 1904 ennen miesten SGU:ta!

Skotlannin golfia kehitetään miljoonalla eurolla. Kuvassa näkyy
St Andrews´n kaupunki Castle Course -kentän suunnasta.

Louise Suggs kuoli St Andrews´n jäsenenä

Royal Golf Club of St Andrews hyväksyi ensimmäiset naiset jäsenikseen vasta tämän vuoden alussa. Historiaa ensimmäisenä naisjäseninä tekivät mm. Annika Sörenstam, Louise Suggs, Dame Laura Davies ja Prinsessa Anne.

Heistä Louise Suggs kuoli viime kuun alussa 91-vuotiaana Floridassa. Hän oli LPGA:n perustajia ja yksi kaikkein menestyneimmistä naispelaajista.

Vuonna 1957 Louise Suggs saavutti ensimmäisenä naisena Career Grand Slamin. Silloin oli kulunut 12 vuotta hänen ensimmäisestä major-voitostaan. Kaikkiaan hän voitti urallaan 11 naisten major-titteliä. Vain Patty Berg (15) ja Mickey Wright (13) ovat tilastoissa hänen edellään.

Golfkirjani on mukana Golf55+ kampanjassa

Sain hyviä uutisia. Golfkirjani Golf, suuret  turnaukset, suuret voittajat, pääsee mukaan keski-ikäisille ja vanhemmillekin golfareille ja lajista kiinnostuneille suunnatun Golf55plussan markkinointikampanjaan!

Kalle Virtapohja: Golf, suuret, turnaukset, suuret voittajat

Golf55+ on hanke, jolla halutaan madaltaa golfin tutustumiskynnystä sekä parantaa uusein harrastajien ja nykyisten seniorigolfareiden elämänlaatua terveellisen harrastuksen avulla.

Golfkirjani on ilmestynyt tänä vuonna. Auditoriumin kustantamassa kirjassa kerrotaan tarinoita major-turnauksista ja niiden voittajista. Sain kirjan tekemisessä apua erityisesti Lassi Tilanderilta ja Mika Wikströmiltä. Myös Ville Kalliala ja Seppo Soratie antoivat tärkeitä kommentteja, samoin golfvalokuviin erikoistunut Kai Kilappa.

Tärkeää oli myös kannustus ja taustatuki, jota sain esimerkiksi Teemu Tyryltä ja muutamilta muilta. Idea lähti siitä, kun aloimme eri yhteyksissä laskeskella Suomessa pelanneita major-voittajia. Pääsimme lopulta 14 mies- ja 6 naispelaajaan.

Kaiken kaikkiaan kirjan tekeminen oli parin vuoden hauska projekti, joka antoi paljon. Oli mukava lukea vanhoja golflehtien vuosikertoja ja tutustua vanhaan golfkirjallisuuteen. Esimerkiksi C.G.E. Mannerheimin kirjastosta löysin yhden golfkirjallisuuden klassikoista, P.A. Vailen teoksen ”Modern Golf”.

P.A. Vaille: Modern Golf

Kirjoitin myös golfin suomalaisesta varhaishistoriasta, mutta jätin sen lopulta tästä kirjasta pois. En usko, että se olisi kovinkaan paljon tavallisia golfareita kiinnostanut.

Sen sijaan oli mielenkiintoista perehtyä niihin suomalaisen kilpagolfin kehitysvuosiin, joiden aikana esimerkiksi Jusa Hämäläinen ja Kari Salonen avasivat uraa myöhempien vuosikymmenien suomalaisgolfareille.

Suomalaisessa kilpagolfissa on ollut kaksi erittäin voimakasta keskusta, Lahti ja Kotka. Lahdessa, missä Lassi Tilanderkin vaikutti jo 1960-luvun alussa, kehittyi Veikko Kankkosen ja kumppanien ansiosta vahva kilpailullinen kulttuuri, joka on ollut siivittämässä monia pelaajia. Esimerkiksi Anssi Kankkosen tai Kalle Väinölän läpimurto ei jäänyt kauaksi. Lopulta Mikko Ilosesta tuli se pelaaja, joka raivasi sen tien Euroopan huipulle asti.

Ilonen on ainoana suomalaisena miespelaajana päässyt pelaamaan major-turnauksia ja menestynytkin. Vuosi sitten hän sijoittui PGA Championshipissä jaetulle seitsemännelle sijalle. Vaikka tämä kausi on mennytkin pelillisessä laskusuhdanteessa, Ilosen pelaamisessa on vahvaa kunnianhimoa ja tavoittellisuutta.

Euroopan kiertueella Ilonen on voittanut viisi kertaa. Roope Kakosta tuli tänä vuonna vasta toinen suomalainen ET-voittaja. Suomalaisten voitot miesten Euroopan kiertueella:

• 2007 Mikko Ilonen Indonesia Open
• 2007 Mikko Ilonen Scandinavian Masters
• 2013 Mikko Ilonen Nordea Masters
• 2014 Mikko Ilonen Irish Open
• 2014 Mikko Ilonen Volvo World Match Play Championship
• 2015 Roope Kakko Madeira Islands Open

Toinen kilpapelaajia poikkeuksellisella tavalla tuottanut keskus on Kotka. Kymen Golfin riveistä ovat nousseet esimerkiksi Ursula Wikström, Hanna-Leena Ronkainen ja Tapio Pulkkanen. Wikström on tällä hetkellä naisten ykköspelaaja Suomessa, ja Pulkkanen on ottanut Pohjoismaiden kiertueella jo useita voittoja.

Kirjassa esitellään tietenkin myös naisten suurturnaukset ja parhaat naispelaajat samoin kuin parhaat suomalaiset.

Minea Blomqvist-Kakko on sijoittunut parhaimmillaan jaetulle kahdeksannelle sijalle naisten British Openissa (2004). Hänen lisäkseen naisten majoreissa ovat suomalaisista pelanneet Ursula Wikström, Riikka Hakkarainen, Jenni Kuosa ja Emily Penttilä.

Kirjani yhtenä tarkoituksena on auttaa golfin ystäviä suomalaisten pelaajien seuraamisessa. Kirjasta saa taustatietoa, joka antaa perspektiiviä ja auttaa arvottamaan suomalaisten saavutuksia.

Katse heti seuraavaan golfkisaan

Suomalaiset golfammattilaiset pelasivat viikonloppuna kaksijakoisesti. Miesten ja naisten Euroopan kiertueen kilpailuissa oli mukana kaksi miestä ja kaksi naista, ja kaikki menivät hienosti cutista läpi ja olivat hyvissä asemissa vielä kolmannen päivän jälkeen.

Mutta lopputulos oli vain 12:nneksi Saksassa sijoittuneen Mikko Korhosen osalta palkitseva. Muut saivat pettyä. Mikko Ilonen oli vielä viimeisen päivän takalenkin alkupuolella voittokamppailussa, mutta sitten harvinainen epäonnen suma pudotti hänet 44:nneksi. Kierrokset 69, 66, 67 ja 77 kertovat, millainen romahdus loppuun tuli.

Ilonen on kilpaillut melko vähän loppukesän aikana, joten Saksan romahduksen voinee laittaa osittain kilpailutuntuman puutteen tiliin. Tuntui hyvältä lukea Ilosen tviitti: Can´t go back, so let´s go forward!

Alfred Dunhill Links Championship (päivitetyt pelaajatiedot)

Mikko Ilosen seuraava pysähdys on Skotlannissa, missä pelataan erikoinen Alfred Dunhill Links Championship kolmella huippukentällä Old Course, Kingsbarnes ja Carnoustie.

Mikko Ilonen ja Roope kakko pelaavat perjantaina Kingsbarnsin kentän.

Mukana on 168 ammattilaista, ja 168 amatööriä, jotka muodostavat parit keskenään. He pelaavat ensin kierroksen kullakin kentällä. Sen jälkeen 60 parasta ammattilaista (ja tasatuloksessa olevat) ja lisäksi 20 parasta paria pääse pelaamaan viimeisen kierroksen Old Coursella.

Samaan aikaan pelataan kahta kilpailua: ammattilaisten henkilökohtaista kisaa, ja parien kisaa, jossa palkitaan 20 parasta paria niin, että palkintorahat menevät ammattilaiselle, ja amatööri saa nautinnon pelata hyvässä seurassa neljä kierrosta huippukentillä. Jotenkin näin.

Henkilökohtaisessa kilpailussa on palkintorahaa 4,8 miljoonaa dollaria, ja parikilpailussa 200 000 dollaria. Eli yhteensä kyseessä on 5 miljoonan dollarin kilpailu. Siinäkin mielessä tämä eroaa useimmista Euroopan kilpailuista. Esimerkiksi Saksan kisassa viime viikonloppuna oli palkintopotissa 2 miljoonaa euroa.

Henkilökohtaisen kilpailun voittaja kuittaa Alfred Dunhill Linksissä 800 000 dollaria, ja 10:s sija tuo 96 000 dollaria. 60:nneksi sijoittunut saa reilut 13 000 dollaria. Parikilpailun voittajaparin ammattilainen saa 50 000 dollaria, ja sijoille 6–20 sijoittuneet saavat kukin 5000 dollaria.

Mikko Ilonen pelasi viime vuonna veljensä Sami Ilosen kanssa. Tänä vuonna hänen kaverinaan on eteläafrikkalainen liikemies Dillie Malherbe. Amatöörien joukossa on perinteisesti suuria viihde- ja urheilumaailman tähtiä. Tänä vuonna tähtisadetta ja ainutlaatuista tunnelmaa tuovat muun muassa näyttelijä Hugh Grant, laulaja Huey Lewis, jalkapalloilijat Louis Figo, Johan Cruyff ja Ruud Gullit sekä viisissä peräkkäisissä olympiakisoissa kultaa soutanut Steve Redgrave.

Roope Kakko pelaa tunnettuun taidekauppiassukuun kuuluvan Alex Acquavellan kanssa.

Ilosen ja Kakon pelit kulkevat samoilla kentillä: torstaina Carnoustie, perjantaina Kingsbarns, lauantaina Old Coursen. Ja jos he ovat 60 parhaan joukossa, heillä on sunnuntaina uudelleen Old Course.

Naisillakin jäi tulos tekemättä

Myös naisten Euroopan kiertueella oli Minea Blomqvist-Kakolla ja Ursula Wikströmillä hyvä mahdollisuus nousta jopa kärkikymmenikköön. Kolmen päivän jälkeen 19. sijaa jakanut suomalaiskaksikko ei kuitenkaan saanut kirivaihdetta päälle. Minea pelasi viimeisenä päivänä 71 ja Ursula 73 lyönnin kierroksen.

Blomqvist-Kakko pelasi kaikesta huolimatta yhden tämän kauden parhaista kisoistaan ja sijoittui 25:nneksi. Wikström oli 30:s.

Ursulan ja Minean on parasta tehdä sama päätös, jonka Mikko Ilonenkin teki. Vaikka erittäin hyvä tulos oli jo tuloillaan, ei vaatimatonta lopetusta kannata märehtiä tai murehtia sen enempää. Katse on käännettävä eteenpäin, ja haettava seuraavaan kisaan paras mahdollinen vire.

Naisten Euroopan kiertue jatkuu Kiinassa 8.10. Xiamen Orientin golfkentällä. Ursulan ja Minean lisäksi myös Noora Tamminen on edelleen ilmoittautuneiden pelaajien listoilla.

Toivottavasti Noora on saanut heti oikeat lääkkeet mykoplasmansa hoitoon niin, että hän todellakin voisi palata jo näin nopeasti takaisin kisakentille.

Päivitin ja korjasin keskiviikkona Mikko Ilosen ja Roope Kakon peliohjelman ja peliparit.

Kuka voisi olla KOK:n edustaja Suomessa Tallbergin jälkeen?

Suomi menetti toukokuussa ainoan edustajansa Kansainvälisessä olympiakomiteassa (KOK) Peter Tallbergin menehdyttyä.  Tallberg oli suunnitellut, että hän jatkaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen 2017, ja valmistelee paikan Roger Talermolle, Suomen olympiakomitean entiselle puheenjohtajalle.

Tallberg oli jo alustanut KOK:ssa maaperää vaihdokseen, mutta realistisesti ajatellen Tallbergin kuolema muutti asetelmat täydellisesti. Tallberg ennusti viime syksynä ilmestyneessä elämäkerrassaan aivan oikein, että Peking saa vuoden 2022 talviolympiakisojen isännyyden. Hän siis tiesi tämän lähes vuotta ennen kuin päätös sinetöitiin.

Tallberg ennustaa kirjassa myös sen, että Euroopan asema KOK:ssa tulee muuttumaan. Aasia ja Afrikka tulevat vahvistamaan asemiaan Euroopan kustannuksella. Suomella oli pitkään kaksi edustajaa KOK:ssa, mutta 2000-luku on menty yhdellä miehellä. Kahta edustajaa Suomi ei enää saa, mutta saako enää yhtäkään?

Golf oli yksi Tallbergille KOK:ssa jyvitetyistä lajeista. Se tapa, jolla golf olympiaperheeseen palaa, suosii suomalaisia pelaajia. Tallberg oli mukana tätä pakettia sinetöimässä.

Risto Nieminen on avainasemassa, kun keskustellaan
Suomen asemasta KOK:ssa.

Torstain Helsingin Sanomissa oli toimittaja Ari Pusan artikkeli siitä, että peräti kuusi suomalaista urheilujohtajaa on jollain tavalla tyrkyllä Kansainväliseen olympiakomiteaan. Lue juttu täältä. Tosin Suomen olympiakomitean ja Valon puheenjohtajasta Risto Niemisestä todetaan, että 65-vuotiaana hän on jo liian vanha.

Muut vaihtoehdot ovat Roger Talermo, taitoluistelija Susanna Rahkamo, purjehtija Sari Multala, jääkiekkoilija Emma Terho ja keihäänheittäjä Tapio Korjus. Kirjoitan lajit sen vuoksi tähän, että talvilajien edustajilla voi olla paremmat saumat, sillä talvilajeissa Suomi kuuluu edelleen maailman parhaisiin urheilumaihin. 

Tämä HS:n artikkeli on kaiken kaikkiaan surullinen juttu. Kysehän on siitä, että KOK on itse itseään täydentävä epädemokraattinen järjestö. Suomalaisten into päästä mukaan ei merkitse yhtään mitään. Kyse on siitä, kuka sinne herrakerhoon halutaan kutsua.

Tässä mielessä Amer Sportsin entinen toimitusjohtaja, kansainvälisesti ylivoimaisesti verkottunein Roger Talermo on ainoa kortti, jota Suomen oikeasti kannattaa KOK:n suuntaan heiluttaa.  Jos suomalaiset yrittävät ajaa kaksilla tai useammilla kärryillä, yritykset päätyvät suohon.

Nyt on syytä kiireesti koota avainhenkilöt samaan pöytään ja sopia etenemisestä. Ainoa henkilö, joka tämän tilanteen voi pelastaa, on Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen. Jos Nieminen kutsuu suomalaiset urheilujohtajat miettimään etenemistä tässä asiassa, ei kukaan voi jättää kutsua väliin.

Mutta siis, vaikka Talermoa sitten yksissä tuumin tuettaisiinkin kotimaassa, ei sekään vielä takaa, että suomalainen urheilujohtaja saataisiin takaisin mukaan KOK:n sisäpiiriin. Jos näin onnettomasti kävisi, että suomalaisten yli 100 vuotta kestänyt KOK-edustajien ketju lopullisesti katkeaa, suomalaiset eivät pääse enää jatkossa päättämään mm. olympiakisojen lajeista tai urheilijakiintiöistä.

Olympiajoukkue haki Santahaminasta vauhtia Rioon

Suomen olympiakomitean kolmas olympialeiri järjestettiin tiistaina Santahaminassa. Lontoon 2012 kesäkisojen ja Sotshin 2014 talvikisojen edellä pidetyt  leirit olivat niin onnistuneita, että olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski komensi urheilijat jälleen yhteiselle valmistautumisleirille. Tavoitteena on herättää sellaista ”teamspirittiä”, joka auttaa myös ensi kesänä Rio de Janeiron olympiakisoissa.

Yhteistyössä on voimaa!

Kojonkoski tuo nyt korkojen kera takaisin niitä oppeja, joita hän on 14 vuodenaikana maailmalta kerännyt.

200 urheilijan suora rivistö, lipunnosto, ja Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni taustalla kuuluvien satunnaisten harjoituslaukausten säestämänä... ne nostivat tunnelman jo ennen iltapäivän tehtävärataa huippuunsa. Kun tilaisuuden vielä avasi valtiovallan edustajana eduskunnan varapuhemies Paula Risikko kannustuspuheellaan, oli tunnelma suunnilleen niin korkealla, kuin se olisi ollut pitämättä jääneissä vuoden 1940 olympiakisoissa, joita varten Santahaminan urheilukentän ympärillä olevat rakennukset aikanaan rakennettiin.

Tuuli Petäjä-Sirén

Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen oli tällä kertaa nautinnollisessa tarkkailijan roolissa. Hänen oli vaikea pidätellä innostustaan seuratessaan suomalaisten huippu-urheilijoiden kisailua ja ponnistelua omien joukkueidensa puolesta. Tehtävät olivat todella rankkoja alkaen BTR-vaunun työntämisestä!

Paikalla oli painin MM-hopeamitalisti Petra Olli, jonka pahimmat kuhmut olivat jo laskeneet, oli Lontoon purjelautailun olympiahopeamitalisti Tuuli Petäjä-Sirén, joka oli jättänyt alle 2-vuotiaan Islansa kotiin, ja oli myös Pekingin olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela, joka taisteli Santahaminassa ilman haulikkoaan.

Viime päivien kohutuin suomalaisurheilija Alisa Vainio, 17, ei kuitenkaan ollut mukana. 20-vuotiaiden Euroopan ennätyksen maratonilla juossut Alisa kutsutaan sen sijaan nuorten olympialeirille.

Olympiakomitean linja tuntuu järkevältä. Alisan hienolta syysjuoksulta ei kukaan halua ottaa pois arvoa, mutta maltti on syytä säilyttää. On parempi, ettei yhdestä juoksusta innostuta  liikaa.