19.8.2015

Sebastian Coe on vahvempi kandidaatti kuin Sergei Bubka IAAF:n puheenjohtajaksi

Yleisurheilun MM-kisat alkavat Pekingissä keskiviikkona, vaikka urheilijat astuvat mondo-radalle vasta lauantaina. Ensimmäisenä lajina on valtapeli.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF valitsee keskiviikkona Pekingissä uuden puheenjohtajan senegalilaisen Lamine Diackin, 82, seuraajaksi.

Tehdään tämä nyt selväksi: Yleisurheiluliiton puheenjohtaja on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista urheilujohtajista. Lamine Diackin edeltäjä italialainen Primo Nebiolo istui puheenjohtajana kuolemaansa asti. Primo siirtyi taivallisille kilparadoille 76-vuotiaana, joten Diack on selvinnyt edeltäjäänsä paremmin. Hän voi seurata MM-yleisurheilua kunniavieraana, entisenä puheenjohtajana. Ja kun Lamine saapuu lehtereille, häntä tervehditään edelleenkin Mister Presidenttinä, silkasta arvostuksesta.

On siis ymmärrettävää, että herrat Sergei Bubka, 51, ja Sebastian Coe, 58, haluaisivat kovasti IAAF:n kuudenneksi puheenjohtajaksi. Se tarkoittaisi olympiakisojen keskeisimmän lajin kehittämistä seuraavien parinkymmenen vuoden ajan: olympiadeittain laskien: Rio 2016, Tokio 2020, ja sitten tasaiseen tahtiin 2024 (veikkaan Pariisia isännäksi), 2028, 2032, ehkä vielä 2036.

Olin Edmontonin MM-kisoissa 2001 toimittajana, kun Lamine Diack valittiin ensimmäisen kerran IAAF:n kongressin päätöksellä järjestön johtoon. Sitä ennen hän oli Primon kuoleman jälkeen vain hoitanut tehtävää parin vuoden ajan, väliaikaisesti. Muistan mustat autot ja viiden tähden hotellin pehmeät kokolattiamatot. En olisi uskonut Diackin voittoon, mutta Ranska oli Euroopassa hänen ”takuumiehenään”, eikä senegalilaisen asemaa ole sen kokouksen jälkeen horjuttanut oikeastaan mikään.

Kun nyt kirjoitan, että Sebastian Coe on erittäin todennäköisesti Diackin seuraaja, olen aika lailla puolueellinen. Olen jutellut Coen kanssa jo hänen urheiluvuosinaan, ja syönyt hänen kanssaan lounasta (no, oli siellä Ike Kanerva ja Mikko Vannikin). Olen opiskellut hänen harjoitusmenetelmiään ja lukenut hänen elämäkertansa.

Olen tavannut myös Sergei Bubkan muutamaan kertaan lehdistötilaisuuksissa. Siinä, missä Sebastian käyttää äidinkieltään vaivattomasti, siinä Sergei taivuttaa englantia venäläisellä aksentilla. Se ei ole tietenkään yhtä joustavaa kuin Loughboroughissa opiskelleen britin ”puhdas” englanti.

Lontoon olympiakisat 2012 olivat Sebastian Coen työnäyte. Niitä kisoja seurasin televisiosta. Tältä etäisyydeltä kisat näyttivät onnistuvan täydellisesti. Yes Sir, minä olen valintani tehnyt. 

Katsotaan nyt kuitenkin maltilla, miten keskiviikkona IAAF:n kongressissa käy.


13.8.2015

PGA Championship on kauden viimeinen major - juhliiko Rory, Jordan vai ehkä Tiger?

Kauden 2015 neljäs ja viimeinen major-turnaus PGA Championship alkaa tänään Kohlerissa Pete Dyen suunnittelemalla Whistling Straitsin kentälllä. Sen eräs tunnuspiirre on viimeinen väylä, jolle kenttäsuunnittelija on sijoittanut 96 hiekkaestettä.

Olen pelannut Israelissa maan ainoan 18-reikäisen golfkentän, Caesarean. Sen uudelleensuunnittelusta on vastannut samainen Pete Dye. Kentällä on minun makuuni tarpeettomiakin bunkkereita, ja korotettuja viheriöitä. Mutta tämä on ilmeisesti Pete Dyen suunnittelutyyli, joten mikä minä olen sitä kritisoimaan.

Kun PGA Championship pelattiin viimeksi viisi vuotta sitten Whistling Straitsin kentällä, Dustin Johnson laittoi viimeisellä kierroksella mailansa maahan hiekkaesteessä saaden siitä kahden lyönnin rangaistuksen. Sen myötä DJ jäi kahden lyönnin päähän jaetusta kärkipaikasta, josta olisi päässyt uusimaan voitosta.

Helsingin Sanomissa oli tänään juttua ”Golfin kanuunat”, jossa DJ esitellään maailman pitkälyöntisimpänä huippupelaajana. Tulos tehdään kuitenkin aina viheriöillä, kuten DJ todisti puttaillessaan kesäkuussa US Openissa kolme kertaa läheltä reikää. Ensimmäinen putti olisi tuonut voiton, toinen putti olisi vienyt uusintaan voitosta, kolmas jätti vain suuren pettymyksen.

Rory McIlroy palaa pakkolomalta


Minun kirjoissani Dustin Johnson ei ole PGA Championshipin suosikki, mutta voin olla väärässä. Minä seuraan suurimmalla mielenkiinnolla Rory McIlroyta, joka palaa jalkapallohöntsäilystä saamansa nilkkavamman aiheuttaman pakkolevon jälkeen tositoimiin nälkäisempänä kuin koskaan.

Rory on edelleen maailman ykköspelaaja, mutta amerikkalainen nuori nousukas Jordan Spieth on noussut huohottamaan niskaan Mastersin ja US Openin voittojensa turvin. Spieth oli hyvin lähellä kolmattakin peräkkäistä voittoa The Open Championshipissä,

Roryn ja Jordanin kaksinkamppailu syttyy heti tänään  ensimmäisestä kierroksesta lähtien, sillä he ovat samassa ryhmässä yhdessä tuoreimman major-voittajan, The Openissa juhlineen Zach Johnsonin kanssa. Kolmikko starttaa tänä iltana kello 21.20 Suomen aikaa. 

Viimeisten major-turnausten voittajat:

2015 2014 2013
Masters J.Spieth B.Watson A.Scott
US Open J.Spieth M.Kaymer J.Rose
The Open Z.Johnson R.McIlroy P.Mickelson
PGA Champ R.McIlroy J.Dufner


Tiger Woods on arvoitus


Tiger Woods – suuri arvoitus.
Ja sitten pitää muistaa myös suuri arvoitus Tiger Woods. Vaikka hänen viimeisestä major-voitostaan on kulunut jo yli seitsemän vuotta, Tigerilla on edelleen osaamista ja taitoa. Jos hänen henkilökohtaiset asiansa ovat kunnossa, hän voi kartuttaa major-voittojensa (14 kpl) määrää. 

Vuoden suurin urheilu-uutinen ja todellinen jättiyllätys olisi, jos Tiger Woods voittaisi PGA Championshipin. Tiger starttaa Martin Kaymerin ja Keegan Bradleyn kanssa klo 16.15 tiiltä numero 10.


Mikko Ilonen nousukunnossa


Mikko Ilonen pelaa tänään torstaina ja huomenna yhdessä Ross Fisherin ja J.B. Holmesin kanssa. He lähtevät tänään ykköstiiltä klo 16.05 Suomen aikaa. Samaan aikaan lähtee 10. tiiltä myös toinen mielenkiintoinen trio: Dustin Johnson, Rickie Fowler ja Jason Day.

Mikko Ilonen pelasi viime viikolla parhaan kilpailunsa WGC Bridgestone Invitationalissa päästen viimeisellä 68 lyönnin kierroksellaan ensimmäisen kerran alla kentän par-tuloksen Firestonen haastavilla viheriöillä.

Viime vuoden PGA Championshipin jaettu seitsemäs sija on suomalaisen golfhistorian merkittävin major-saavutus. Viime syksyn menestysten jälkeen Ilosen peliin tuli pientä taantumaa, mutta kesän aikana on saatu vahvoja merkkejä kehityksestä. 

Voit lukea Mikko Ilosen aiemmista major-turnauksista keväällä ilmestyneestä kirjastani Golf - suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium).

Mikko Ilonen ei ole koskaan aikaisemmin osallistunut kolmeen major-turnaukseen samalla kaudella. Kun Masters ja The Open päättyivät niukasti karsiutumiseen, jää tuloksen tekeminen PGA Championshipin varaan. Uskon, että Ilosen peliä kannattaa seurata alusta lähtien tarkasti!

Mikko Ilonen: viime kausien majorit
2015 2014 2013
Masters  MC Ei osall. Ei osall.
US Open Ei osall. Ei osall. Ei osall.
The Open MC MC T79.
PGA Champ T7. MC

10.8.2015

Shane Lowryn uran suurin voitto WGC Bridgestone Invitationalissa

Irlantilainen Shane Lowry, 28, nousi monille yllätyksenä Akronissa, Ohiossa, pelatun World Golf Championships sarjaan kuuluvan lähes kymmenen miljoonan dollarin Bridgestone Invitationalin voittoon. Lowryn voittotulos oli  269 (70,66, 67, 66), 11 alle parin. Hän kuittaa voitostaan 1,570, 000 dollaria.

Jim Furyk ja Justin Rose lähtivät kärjessä viimeiseen päivään, mutta he sulivat paineessa. Shane Lowry oli kaksi lyöntiä kärkikaksikon takana kolmannen kierroksen jälkeen. Bubba Watson nousi 66 lyönnin päätöskierroksellaan Shane Lowryn voiton suurimmaksi uhkaajaksi viimeisten väylien aikana.

Lowry teki sunnuntaina kaksi huimaa lyöntiä raffista puiden yli viheriölle. Ensimmäinen takasi birdien Firestonen kentän 10. väylälle. Toisen kerran hän joutui turvautumaan puiden ylittämiseen päätösväylällä. Avaus karkasi vasemmalle raffiin 130 metrin päähän lipusta. Ihmelyönti onnistui taas, ja Lowry sinetöi voittonsa upottamalla kolmen metrin birdieputin.

Mikko Ilonen pelasi Bridgestone Invitationalin nousujohteisesti 74, 73, 70 ja 68. Tuloksella 285 (+5) Ilonen jakaa sijaa 45. Se on hänen paras sijoituksensa Akronissa. Samaan tulokseen päätyivät muun muassa Adam Scott ja Martin Kaymer. Ilosen taakse jäivät muun muassa Phil Mickelson, Dustin Johnson ja Thomas Björn.

Ensimmäinen ammattilaisvoitto Portugalissa 2012


Shane Lowry on kypsynyt Rory McIlroyn, Padraig Harringtonin ja muiden irlantilaisten supertähtien varjossa huippupelaajaksi. Hän voitti ensimmäisen Euroopan kiertueen kilpailunsa, Irish Openin, olleessaan vielä amatööri vuonna 2009. Voiton takuuna oli 62 lyönnin kierros, joka on ET:n alhaisin amatööritulos. Sen jälkeen hän päätti siirtyä ammattilaiseksi.

Seuraavana vuonna Lowry pelasi karsintojen kautta paikan The Open Championshipiin. Ja millä tavalla! Lowry sivusi karsinnoissa Nick Faldon nimissä ollutta Sunningdalen kenttäennätystä 62.

Shane Lowry Portugal Mastersissa yksi vuosi voittonsa
jälkeen vuonna 2013. Parrasta ei silloin ollut tietoa.
Ensimmäisen ammattilaisvoittonsa Shane Lowry saavutti Portugalissa vuonna 2012. Tapasin hänet seuraavana vuonna Portugal Mastersissa. Silloin hänellä ei vielä ollut muhkeaa partaa, ja hän vaikutti kaikin puolin mukavalta ja vaatimattomalta kaverilta. Sellaiselta nuorukaiselta, joka pelaa golfia, koska rakastaa lajia yli kaiken. Ja onhan hän vähän pärjännytkin. Rento kaveri!

Viime vuonna hän saavutti The Openissa hienosti yhdeksännen sijan, ja samalle sijalle hän ylsi myös tämän vuoden US Openissa. Kaksi sijoitusta majoreissa Top-10:iin kertoo siitä, että Shane Lowry alkoi kypsyä suuriin tekoihin.

Tekisi mieli ennustaa, että Bridgestone Invitational ei jää Shane Lowryn viimeiseksi suurvoitoksi.


WGC Bridgestone Invitationalin voitto avaa Shane Lowrylle heti ovet PGA-kiertueelle ja käytännössä kaikkiin Yhdysvalloissa pelattaviin suurturnauksiin alkaen PGA Championshipistä ja Mastersista, aina WGC-turnauksiin, Arnold Palmer Invitationaliin ja The Playersiin.

Ja laitetaan tähän vielä palkintojenjakokuva Shane Lowrystä, parran kanssa!


7.8.2015

Pekingin MM-kisojen ovi on hiljalleen sulkeutumassa

Kuortaneen eliittikisat tarjoavat lauantaina parasta kotimaista yleisurheilua kesäkuisten Paavo Nurmi Gamesin jälkeen. Kuortaneen momentum tulee viime hetken MM-näytöistä. Pekingin kisajoukkue on ilmoitettava 10.8. ja muutamalla urheilijalla on vielä totinen näytön paikka.

Tv2:n kisalähetys alkaa klo 16.00. MM-näyttöjen antaminen on päällimmäinen asia, mutta on siellä muutenkin kiinnostavia lajeja. Keihäänheittäjät ovat perinteisesti viihtyneet Kuortaneella. Nyt kentällä on vielä uusi Mondo-pinnoite, joka antaa huipputulosten tekemiseen parhaat mahdollisuudet. Jatkuuko Antti Ruuskasen huippukunto?

Keihäänheiton lisäksi toinen odotettu laji on 800 metriä. Kalevan kisojen kirikisassa nuori Ville Lampinen piti Nicklas Sandellsia pilkkanaan. Kuortaneella on luvassa vauhdikasta menoa alusta lähtien. Nyt Villanovan yliopiston kirjoilla oleva Lampinen saa hyvän mahdollisuuden ennätyksensä 1.48,44 parantamiseen. MM-raja 1.46,00 on vielä tällä kaudella kaukana.

MM-kisoihin on valittu 12 urheilijaa. MM-kisoihin pääsee tekemällä kisarajan, tai sijoittumalla tilastossa riittävän korkealle. Osanottajakiintiöihin pääsy on epävarmempi kriteeri kuin kisarajan tekeminen, joten esittelen nyt ne suomalaisurheilijat, jotka ovat lähimpänä kiinteän MM-rajan saavuttamista.

Nooralotta Neziri


100 metrin aitajuoksun Suomen mestari Neziri on yhden sadasosan päässä kisarajasta 13,00. Joensuun tuulitulos 12,94 ei auta tässä tilanteessa mitään, mutta antaa tietenkin urheilijalle itselleen itseluottmusta siihen, että 13 sekuntia on alitettavissa tälläkin kaudella. Viime vuonna Neziri juoksi Suomen ennätykseksi 12,98.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  90%.

David Söderberg


Söderberg voitti moukarinheiton Suomen mestaruuden Porissa kauden kotimaisella kärkituloksella 74,68. Söderberg on ylittänyt MM-rajan 76,00 seitsemällä kaudella. Uskon, että parhaimmillaan vuonna 2003 peräti 78,83 heittänyt Söderberg nousee Kuortaneella kisakoneeseen.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  80%.

Hanna-Maari Latvala


100 metrin Suomen mestari Latvala tekee paluuta huippukuntoon. Kalevan kisojen 11,70 jäi vielä kauas vaadittavasta 11,33:sta. Viime kaudella Latvala juoksi 11,30 ja kaksi vuotta sitten 11,36. Hanna-Maarin mahdollisuudet ovat täysin olosuhteista kiinni. 200 metrillä MM-raja on 23,20. Tuntuisi siltä, että satanen olisi alkukaudesta jalkavaivasta kärsineelle ”Hantalle” parempi laji MM-kisoja ajatellen.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  60%.

Oskari Möröltä puuttuu vielä MM-kisarajan alitus.

Oskari Mörö


Mörö voitti 400 metrin aitojen Suomen mestaruuden ajalla 50,85. Juhannuksen Eurooppa Cupissa hän juoksi kesän parhaansa 50,07. MM-raja on 49,50.  Viime vuonna Mörö juoksi EM-kisoissa Suomen ennätyksen 49,08. Potentiaalia on, mutta tämä kesä on ollut täynnä pieniä ongelmia. Möröllä on pieniä mahdollisuuksia kisakoneeseen, mutta olosuhteet vaikuttavat pitkissä aidoissa erittäin paljon.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  60%.





Camilla Richardsson


Richardsson juoksi 3000 m esteissä alle 22-vuotiaiden EM-kisoissa neljänneksi ennätyksellään 9.46,34. Sen jälkeen hän on juossut Joensuussa 9.54 ja Porissa 9.53. MM-raja on lähellä, mutta oletettavasti Camillan kunto oli ajoitettu nuorten EM-kisoihin.  Olisi suuri ihme, jos hän parantaisi ennätystään alle 9.44:n, joka on Pekingin MM-raja. Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  30%.

Sanni Utriainen


Utriainen on ainoa suomalainen 60 metrin ylittäjä (60,08) naisten keihäänheitossa tänä kesänä. MM-raja 61,00 ei ole oikeastaan kertaakaan ollut uhattuna. Oona Sormunen, joka oli kaksi vuotta sitten edellinen suomalainen 60 metrin ylittäjä, voitti Porissa Suomen mestaruuden. Utriaisella, ja ehkä Sormusellakin, on teoreettinen mahdollisuus heittää Kuortaneella MM-raja a 61,00.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  30%.


Eero Haapala


Haapala voitti pituushypyn Suomen mestaruuden ja hän on kotimaan tilaston kärjessä 795 kaksi senttiä Henri Väyrysen edellä. MM-raja on 810. Haapala ja Väyrynen hyppäävät Kuortaneella aivan varmasti MM-lippu mielessä. Haapala hyppäsi kaksi vuotta sitten Suomen halliennätykseksi 811, mutta ulkona kahdeksan metriä on vielä ylittämättä.
Todennäköisyys MM-joukkueeseen nousuun  30%.

Yleisurheilun MM-kisoihin on Suomesta valittu jo 12 urheilijaa:


Keihäänheitto
Tero Pitkämäki 89,09
Antti Ruuskanen 88,98
Ari Mannio 86,82

Maraton
Henri Manninen 2.16,43

50 km kävely
Jarkko Kinnunen 3.48,49
Veli-Matti Partanen 3.49,02
Aleksi Ojala 3.57,14

3000 m esteet
Sandra Eriksson 9.36,90

Maraton
Anne-Mari Hyryläinen 2.35,17

Seiväshyppy
Minna Nikkanen 456

Kolmiloikka
Kristiina Mäkelä 14,20

Kiekonheitto
Sanna Kämäräinen 61,07

Yleisurheilun MM-kisat Pekingissä 22.-30.8.2015.



5.8.2015

Minna Nikkanen innostaa seiväshyppääjiä uusiin korkeuksiin

Kalevan kisojen jälkeen on hyvä tehdä pientä väliarviota suomalaisesta yleisurheilusta ja erityisesti muotilajista naisten seiväshypystä. Keihäänheitto täyttää lehtien palstat, tavallaan ymmärrettävästi, mutta samalla jää varjoon monia muita mielenkiintoisia asioita.

Kirjoitin jo alkukesästä naisten seiväshyppääjien huimasta kehityksestä. Sitä kannattaa katsoa vielä vähän tarkemmin.

Minna Nikkanen, 27, paransi Porissa tasavallan presidentti Sauli Niinistön silmien alla Suomen ennätystä lukemiin 456. Se oli Nikkaselta jo toinen SE-parannus tänä kesänä.




Wilma Murto (420) ja Elina Lampela (416) ovat kumpikin vuorollaan parannelleet 17-vuotiaiden Suomen ennätystä. Minna Nikkanen hyppäsi samanikäisenä 412 vuonna 2005.

Huomionarvoista ei ole vain SE-tulosten kehittyminen, vaan koko lajin tason nousu. Esimerkiksi Kalevan kisoissa hopealle hyppäsi Aino Siitonen ennätyksellään 425.



Viiden viimeisen vuoden aikana kymmenen parhaan keskiarvo on joka vuosi noussut korkeammalle, ja tällä kaudella se on ensimmäisen kerran yli neljä metriä (407,2).

Nuorin hyppääjä kymmenen parhaan joukossa on 15-vuotias Saga Andersson, joka on ylittänyt komeasti 395. Saga syntyi maaliskuussa 2000. Minna Nikkanen oli hypännyt vähän aikaisemmin samana talvena hallissa 265. Kesällä hän hyppäsi ensimmäisen kerran yli kolme metriä ja teki 12-vuotiaiden Suomen ennätyksen 306.

Minna Nikkasesta onkin tullut vuosien varrella lähes synonyymi naisten seiväshypylle Suomessa. Hän oli ensimmäisen kerran Suomen tilastoykkönen jo vuonna 2004 tuloksella 402. Sen jälkeen joku muu on onnistunut vain kerran nappaamaan tilaston kärkipaikan Minnalta. Tämä ”työtapaturma” tapahtui vuonna 2008, kun Vanessa Vandy (431) hyppäsi sentin enemmän kuin Nikkanen.

Yksi jännittävä seuraamisen kohde liittyy siihen, kuinka moni suomalaishyppääjä on kauden päätteeksi neljän metrin kerhossa. Toistaiseksi viisi naista on hypännyt tällä kaudella yli neljä metriä. Ennätys on viime kaudelta, jolloin kuusi naista ylitti 400 tai enemmän.


2011
2012
2013
2014
2015
1
430
440
450
452
456
2
400
395
405
415
425
3
385
390
405
410
425
4
380
385
402
410
420
5
375
376
401
405
416
6
373
375
390
400
395
7
355
375
380
380
390
8
355
370
380
380
390
9
352
370
375
370
380
10
352
370
370
365
375
375,7
384,6
395,8
398,7
407,2