lauantai 31. lokakuuta 2015

Mixu Paatelaiselle voitto nro 1 Dundee Unitedissa

Oletteko koskaan miettineet, kuka on tunnetuin suomalainen Skotlannissa. Sauli Niinistö? Jean Sibelius? Teemu Selänne? Ei, ei ja ei. Skotlannissa vuosikaudet asunut jalkapallomaajoukkueen entinen päävalmentaja Mixu Paatelainen on aivan omassa luokassaan. Hänet voisi hyvin nimittää jonkinlaiseksi Suomen kunniakonsuliksi Skotlannissa, sen tason Suomi-peeärrää hän siellä tekee.

Paatelainen aloitti pari viikkoa sitten työt Skotlannin Valioliigassa viimeisenä olevan Dundee Unitedin päävalmentajana. Paatelaiselle kyseessä oli ainakin jossain määrin vanha kunniavelka, sillä hän siirtyi nuorena pelaajana samaan seuraan Valkeakosken Hakasta. Dundee Unitedissa hän pelasi vuodet 1987–1992 ja teki 133 ottelussa 33 maalia. Niiden ansiosta hänet on valittu seuran Hall of Fameen.

Puhe kunniavelasta voi tuntua turhan sentimentaaliselta, kun puhutaan ammattiurheilusta. Mutta uskokaa pois! Kyllä tunneasiat vaikuttavat myös ammattilaisiin. Ja jos joku ajattelee, että Mixulla ei olisi tunteita, niin kannattaa miettiä kahteen kertaan. Voi jopa olla, että hänellä on niitä tunteita liiaksikin.

Mixu Paatelainen tuntee skotlantilaisen elämäntavan,
johon kuuluvat jalkapallo ja golf. Olen kerran pelannut
Mixun vieraana hänen kotikentällään.
Toisaalta Mixu ajautui maajoukkueen päävalmentajana pahaan umpikujaan. Äänekkäät fanit kääntyivät häntä vastaan, kun EM-karsinnassa pilviin karanneet odotukset eivät toteutuneetkaan. Maajoukkueen fanien käyttäytymisen täytyi tuntua todella pahalta aikanaan 70 maaottelua pelanneesta legendasta.

Tavallaan ymmärrän, että Palloliiton hallituksen piti toimia keväällä. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että suomalaista jalkapalloa potkut eivät vieneet eteenpäin, vaan taaksepäin. Sitä on kuitenkin turha enää jossitella. Paatelainen tekee nyt töitä Skotlannissa, ja piste.

Joukkueen valmentaminen on siitä erikoista, että valmentajan pitää käyttää monenlaisia keinoja, muutakin kuin kehumista. Dundee hävisi Mixun ensimmäisen ottelun Heartsille 0–1, ja sen jälkeen tuli sarjajohtaja Celticiltä nokkaan 5–0. Celtic-tappion jälkeen Mixu sanoi, että oman joukkueen peliesitys oli roskaa. Tätä tuomiota media vatvoi, ja Mixu heitti vielä löylyä lisää samasta luukusta: joukkueeseen on tulossa muutoksia!

Viesti meni perille, ja joukkue taisteli lauantaina Mixulle ensimmäisen voiton (1–0) vastassa olleesta Ross Countystä. Syyskuun ja lokakuun liigassa ilman voittoja pelannut United palkitsi näin valmentajan lisäksi Tannadice Parkin 5500 katsojaa.

Toivoa on vielä, että United pystyy nousemaan alhosta ja säilyttämään sarjapaikkansa ilman karsintoja. Yksi voitto ei vielä siihen riitä.


Mutta sitä avausvoittoa on syytä juhlistaa. En kyllä tiedä, miten Mixu juhlii. Ehkä hän suo itselleen nopean yhdeksän reiän golfkierroksen kotinsa lähellä sijaitsevalla Burntislandin historiallisella golfklubilla.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Irlannin vanhin golfklubi on pian 135-vuotias

Suomessa on kaksi irlantilaisen golfin verratonta asiantuntijaa, Tomi Paju ja Jari Laakkio. He tuntevat suuren osan Irlannin ja Pohjois-Irlannin lähes 400 golfkentästä ja lähes kaikki vihreän saaren links-kentät.

Craigavad House on Royal Belfast Golf Clubin jämerä klubitalo.
Vierailin hiljattain heidän johtamansa ryhmän mukana Royal Belfast Golf Clubilla, joka on Irlannin vanhin golfklubi. Se aloitti toimintansa jo vuonna 1881, siis pian 135 vuotta sitten.  Nykyisessä klubitalossa on erikseen ”formal”-oleskelutilat, jonne tavallisesti pukeudutaan pikkutakkiin, ja ”normal”-puoli, jonne voi mennä villapuserossakin. Klubihuoneiston seiniltä löytyy vaikuttavia valokuvia Irlannin golfin historiasta.

Irlannin golfin perustajiksi luetaan kolme herraa: Thomas Sinclair, kapteeni Harrison ja Mr. Baillie. Thomas Sinclair lomaili ja pelasi golfia kesällä 1881 St Andrews’ssa ja kotiin palattuaan hän haki käsiinsä Musselburghista Irlantiin muuttaneen skotti George L. Baillien. Sinclair teki aloitteen seuran, Belfast Golf Club, perustamisesta. John Harrison antoi seuran käyttöön korvauksetta maitaan Kinnegarista, jonne Baillien johdolla rakennettiin nopeasti 6-reikäinen golfkenttä. Harrisonista tuli marraskuussa perustetun klubin ensimmäinen puheenjohtaja, Bailliesta rahastonhoitaja, ja Sinclairista klubin ensimmäinen kapteeni.

Kinnegarin kenttä sijaitsi ymmärtääkseni nykyisen Holywood Golf Clubin seutuvilla, mutta lähempänä rantaa. Kentän rakentamisessa ei liikoja aikailtu, ja niinpä ensimmäinen kilpailu voitiin järjestää jo tapaninpäivänä 1881.

Kun Walesin prinssi vieraili Irlannissa vuonna 1885, golfarit olivat aktiivisia ja pyysivät tulevan kuningas Edward VII:n kenttänsä suojelijaksi. Näin siitä tuli Royal Belfast Golf Club.

Tapasin irlantilaisen 1970-luvun tähtipelaajan
Eddie Pollandin San Roguen golfklubilla
Espanjassa.
Seura muutti ensimmäisen maailmansodan jälkeen nykyiselle paikalleen, viitisen kilometriä itään alkuperäisen kentän sijainnista. Päärakennukseksi tuli 1851–52 uusklassiseen tyyliin rakennettu Craigavad House, joka toimii tänäkin päivänä klubirakennuksena.

Uuden kentän suunnittelijaksi kutsuttiin englantilainen golfkenttäsuunnittelun huippunimi Harry S. Colt. Uusi kenttä voitiin avata pelaajille syyskuussa 1926. Ensi vuonna tulee siis kuluneeksi 90 vuotta golfin peluuta nykyisissä maisemissa.

Kirjassani Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (Auditorium 2015) kerron hieman myös irlantilaisen golfin historiasta. Tapasin muutama vuosi sitten Espanjassa Eddie Pollandin, joka pelasi vuonna 1973 Ryder Cupissa. Polland on lähtöisin Newcastlesta, joka on County Downin alueella sijaitseva pikkukaupunki. Hän pelasi myös useita kertoja World Cupissa, mutta ei yltänyt suurvoittoihin hyvistä yrityksistä huolimatta.

Polland kertoi, että hän on asettunut pysyvästi Espanjaan. Mieli ei kaipaa enää sateiseen ja viileään Irlantiin.

Sittemmin Irlannin golf on asettunut aivan golfmaailman kirkkaimmalle huipulle, kun Padraig Harrington, Darren Clarke, Graeme McDowell ja Rory McIlroy ovat yltäneet muutaman vuoden sisällä useisiin major-voittoihin.

The Open palaa Pohjois-Irlantiin vuonna 2019


The Openin paluu yli 60 vuoden jälkeen Royal Portrushiin
 vuonna 2019 oli iso uutinen Pohjois-Irlannissa.
Irlannin golfin suuri vuosi oli 1951, jolloin Royal Portrush isännöi British Open –turnausta. Se on toistaiseksi ainoa kerta, kun The Open on päästetty pois Britannian pääsaarelta. 

Niinpä Irlannissa onkin suuri innostus siitä, että The Open palaa Royal Portrushin kentälle vuonna 2019. Tämä asia sai lopullisen sinetin samaan aikaan, kun olimme pelimatkalla Irlannissa.


Suomessa ei ehkä aivan käsitetä, miten isosta asiasta major-turnauksen isännöinnissä on kyse, mutta paikalliset lehdet kirjoittivat tästä tulevasta suurtapahtumasta painomustetta säästämättä. Irlannin pohjoisosissa odotetaan jo nyt innokkaasti The Openia, 200 000 kisaturistia, ja heidän mukanaan tuomia puntia.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Emily Kristine Pedersen voitti ensimmäisen LET-kisansa

Yksi viikonlopun suurista urheilu-uutisista uhkaa jäädä Suomessa täysin pimentoon. 19-vuotias tanskalainen Emily Kristine Pedersen voitti Intiassa Hero Indian Openissa ensimmäisen naisten Euroopan kiertueen kilpailunsa. Samalla hän nousi tämän vuoden tulokaslistan kärkeen, Rookie of the Year. Nimi kannattaa panna nyt mieleen.

Emily Pedersen (lyömässä) voitti Aura Golfissa naisten
EM-kultaa vuonna 2013. Intiassa hän otti ensimmäisen
voittonsa naisten Euroopan kiertueella.
Pedersenin uraa on ollut mielenkiintoista seurata siitä lähtien, kun hän 16-vuotiaana voitti Aura Golfissa naisten Euroopan mestaruuden vuonna 2013. Samassa kilpailussa sijoittui kolmanneksi Krista Bakker.

Pedersen pelasi Aura Golfissa vahvasti ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Haastattelin häntä silloin avauskierroksen jälkeen, ja hän puhui erinomaisella englannilla ilman tanskalaisaksenttia. Hän kertoi silloin muun muassa valmentajistaan ja unelmastaan nousta yhdeksi maailman parhaista pelaajista. Hero Indian Openin voiton myötä hän on askeleen lähempänä unelmansa toteutumista.
  
Emily Pedersen pelasi Euroopan joukkueessa Junior Ryder Cupissa vuosina 2012 ja 2014 ja Ping Junior Solheim Cupissa 2014. Hän voitti vuonna 2014 myös arvostetun British Ladies Amateurin.

Ammattilaiseksi hän siirtyi viime syksynä hyvin sujuneen LET-karsinnan jälkeen. Tällä kaudella hän on sijoittunut kärkikymmenikköön myös Turkish Airlines Openissa (7.), Deloittessa (2.), Scottish Openissa (8.) ja Lacostessa (2.). Hero Indian Openin voitto kruunaa siis hänen erinomaisen tulokaskautensa hienolla tavalla.

Ursula Wikström oli Intiassa voittokamppailussa,
mutta taipui kahdeksanneksi. Kuva: Juha Taskinen
Pedersen voitti Intiassa kahdeksanneksi sijoittuneen Ursula Wikströmin kuudella lyönnillä sekä jaetulle 20. sijalle sijoittuneet Minea Blomqvist-Kakon ja Noora Tammisen 11 lyönnillä.

Tämän kauden LET:n rankingissa Pedersen nousi voitollaan seitsemänneksi. Ursula Wikström on sijalla 19, Noora Tamminen sijalla 34 ja Minea Blomqvist-Kakko sijalla 71.

Suomalaiskolmikko nähdään myös seuraavassa LET-kiertueen kilpailussa Kiinan Sanya Ladies Openissa, joka pelataan marraskuun alussa.

torstai 15. lokakuuta 2015

Tapsa Rautavaara muisteli koskettavasti Paavo Nurmen hautajaisia

Lokakuu. Paavo Nurmi haudattiin lokakuussa vuonna 1973.

Löysin Youtubesta sattumalta todella herkän videopätkän Paavo Nurmen hautajaisista. Tai paremminkin, kyseessä on hautajaisissa mukana olleen Tapio Rautavaaran muistelus tuosta koskettavasta tilanteesta.

Lontoon 1948 olympiakisojen keihäänheiton voittaja Tapio Rautavaara kertoo, kuinka hän vei seppelettä arkulle yhdessä Ville Ritolan kanssa. Ritolalla oli keppi oikeassa kädessä, joten hän pyysi Tapsaa ottamaan kiinni vasemmalta puolelta.

Ritola (5 kultaa, 3 hopeaa) olisi olympiahistorian legendaarisin juoksija, jollei hän olisi jäänyt vielä legendaarisemman Paavo Nurmen (9 kultaa, 3 hopeaa) varjoon! 

Kun Paavo Nurmen arkku kannettiin ulos Helsingin Vanhasta kirkosta, olivat kantajina Veikko Karvonen, Lauri Virtanen, Viljo Heino, Ilmari Salminen, Taisto Mäki, Harri Larva, Toivo Loukola ja Lasse Virén.

Ilmari Salminen riisti 10.000 metrin maailmanennätyksen Nurmelta, Taisto Mäki Ilmari Salmiselta, ja Viljo Heino Taisto Mäeltä. Lasse Virén oli neljäs kantaja, joka oli juossut 10 000 metrillä maailmanennätyksen.

Neljä kantajaa oli kruunattu olympiavoittajiksi: Salminen, Virén, Harri Larva ja Toivo Loukola. Kantajista kolme oli Euroopan mestareita: Taisto Mäki, Viljo Heino ja Veikko Karvonen.

Ja milläs meriiteillä Turun Riennon kunniapuheenjohtaja Lauri Virtanen siellä kantajien joukossa oli? Hän oli Los Angelesin olympiakisojen (1932) 5000 ja 10.000 metrin pronssimitalisti. Paavo Nurmi oli saanut komean saattojoukon!


Tässä on lopuksi linkin takana Rautavaaran Youtube-herkistely. Ja niin, vielä 25.10.2015 asti voi käydä Urheilumuseolla tutustumassa Rautavaaran näyttelyyn. Kannattaa käydä!

Mietteitä golfammattilaisuudesta

Yksi amatöörigolfin mielenkiintoisimmista arvoturnauksista The Spirit International päättyi keskiviikkona edelliskerran tapaan isäntämaan eli Yhdysvaltojen voittoon. Whispering Pinesin golfklubilla pelattava turnaus on maailman parhaimpiin kuuluvien amatööripelaajien turnaus, jossa pelaavat kahden miehen ja kahden naisen joukkueet.

Itse asiassa samassa kisassa on peräti viisi eri kilpailua. Miesten ja naisten henkilökohtaiset kilpailut, miesten ja naisten erilliset parikilpailut (best ball) ja lisäksi miesten ja naisten tuloksista laskettu kokonaiskilpailu.

Lauri Ruuska, Kristian Kulokorpi, Matilda Casrén ja Emily Penttilä muodostivat Suomen joukkueen. Emilyllä on ymmärtääkseni viimeinen vuosi menossa Tulanessa, mutta Matilda on vasta kolmannen vuoden Junior-opiskelija Florida State Universityssä. Jos olen laskenut oikein. Opiskeluaikanaan molemmat ovat joka tapauksessa kehittyneet pelaajina isoja askelia.

Putti kohdilleen ja baanalle, tuumii Lauri Ruuska.
Keskustelin alkusyksystä Lauri Ruuskan kanssa Pickalassa ja silloin hän kertoi ammattilaissuunnitelmistaan. Ammattilaisuus on iso askel, ja ilmeisesti pelaaja itse tietää parhaiten, milloin se askel on otettava. Siinä taitaa olla parempi, jos ulkopuoliset malttavat olla jakamatta omia neuvojaan.

Sanon nyt kuitenkin kaikille ammattilaisuudesta haaveileville, että se polku on paljon kivikkoisempi, mitä majoreita televisiosta katsoessa voisi kuvitella. Iso päätös, joka ei muuta vielä mitään.  Oman toiminnan on oltava ammattimaista jo monta vuotta ennen tuota siirtymää. Ammattilaisen status ei tee kenestäkään yhtään parempaa pelaajaa vain sen vuoksi, että hän pelaa ammattilaiskisoja. Sen vuoksi ei ole ollenkaan huono asia, jos nuoret suomalaispelaajat malttavat siirtää tuota päätöstä.

Tämä tuli nyt mieleen, kun katselin Spiritin tuloksia. En kuitenkaan tarkoita, että Lauri Ruuska ei olisi kypsä siirtymään ammattilaiseksi, jos hän itse niin päättää.

Spirit Internationalin tuloslistaa katsoessa näkee, että Lauri on päässyt amatöörigolfissa hyvin lähelle maailman kärkeä. Hän sijoittui miesten henkilökohtaisessa kilpailussa jaetulle viidennelle sijalle 18 pelaajan joukossa.

Spirit International on siis se erikoinen turnaus, jossa henkilökohtaisen kisan paremmuus ratkaistaan laskemalla parin alittavat reikätulokset, siis birdiet ja eaglet yhteen.  Lauri Ruuska teki kolmen kierroksen kisassa 13 birdietä. Kristian Kulokorpi teki puolestaan neljä birdietä ja yhden eaglen.

Naisten kisassa Emily Penttilä sai 10 birdietä ja Matilda Castrén 9. Tasainen kaksikko sijoittui naisten parikisassa jaetulle kolmannelle sijalle.  Meksikon Maria Fassi teki 17 birdietä ja naisten ainoan eaglen. Painetaan nimi mieleen. Suomen edelle naisten kisassa sijoittuivat vain Meksiko ja Englanti. Espanja, Ruotsi ja Japani päätyivät samaan tulokseen Suomen kanssa.

Miesten parikisassa Suomi jakoi kymmenennen sijan, ja kokonaiskilpailussa Suomi jakoi Korean kanssa seitsemännen sijan.


Jotain suomalaisessa golfvalmennuksessa tehdään oikein, kun viime vuosina on noussut lukuisia amatöörejä aivan maailman kärjen tuntumaan.