maanantai 13. heinäkuuta 2015

Viikonloppu jupiterinpunaisen Mersun ratissa

Koeajoin viime viikonloppuna Mercedes Benz CL 220 CDI A Shooting Brake -auton. Jos vertaan sitä omaan vanhaan A-mallin Mersuuni, pitäisi CLA:sta puhua pikemminkin jahtina, ohjuksena tai lentokoneena: Ajomukavuus oli huippuluokkaa.

Kelpaa hymyillä jupiterinpunaisessa Mersussa.
Vaimo sai osallistua jonkun verran viikonlopun suunnitteluun, joten aloitimme Sara Hildénin taidemuseosta Tampereelta. Taas kerran Iina osui oikeaan, sillä Erwin Wurmin humoristisia teoksia oli hauska katsella.

Iina matkalla Sara Hildénin taidemuseoon.
Tampereella jupiterinpunaista Shooting Brake –menopeliä oli luonnollisesti esiteltävä isä-Harrille ja etenkin meidän suvun ”Rouva Mersulle” eli Ritva-tädille. Isä ihmetteli alhaista dieselkulutusta, joka oli luvatusti neljä litraa sadalla kilometrillä tavallisia teitä pääasiassa 80–100 km/h –nopeudella ajaessa. 

Harri ihmetteli alhaista kulutusta.
Muistan, kuinka isän kanssa aikanaan laskettiin kulutuksia kynällä ja paperilla. Nyt digimittarit näyttävät kulutuksen ja monet muut merkilliset tiedot, joita humanistin on aivan mahdoton ymmärtää.

Helppohan se kulutus on laskea, jos tankkaa aina 100 kilometrin välein. Silloin saa suoraan kulutuksen tankatusta määrästä. Aika harvoin huoltoasemat sijaitsevat kuitenkaan juuri 100 kilometrin välein. Niinpä matemaattinen kaava auttaa: tankattu määrä jaetaan trippimittarin kilometrimäärällä, joka kertoo sadat kilometrit. Jos olet ajanut 251 kilometriä, jaat litrat 2,51:llä.

Kulutuksen ja polttoaineiden hintojen seuraamiseen saa muuten apua www.tankkaus.com -sivustolta!

Ritva-täti on suvun todellinen Mersu-asiantuntija. Upilla ja Ritvalla oli aikojen alussa sellainenkin Mersu, jossa vaihdetanko oli ratin yhteydessä. Siitä on kyllä sen verran aikaa, että sen yksilön pitäisi varmaan olla jo museorekisterissä.

Ritva luottaa saksalaiseen laatuun.
Kyllikki päivitteli vaaleita istuimia.
Luulen, että Ritva ei ole muilla autoilla ajanutkaan kuin Mersuilla. Eli Ritvalle ei ollut mikään jättiyllätys, että Shooting Braken ”vaihdetanko” oli siellä ratin juuressa. Sieltä löytyvät automaatin kaikki seitsemän vaihdetta eteen ja pakki ilman sen suurempia murheita.

Tämän auton vaalea verhoilu sai anopin mietteliääksi. Kyllikkiä lähes hirvitti istua niin  valkoiselle penkille. Valkoisen vastinparina käytetty kankaalla verhoiltu musta sisäkatto korosti vielä istuinten valkoisuutta ja lisäsi arvokkuuden tuntua.

Autolla ajaminen on parhaimmillaan verrattavissa huvipuiston tuomaan riemuun.
Uudenkaupungin Bonk-museo on hauska paikka, jos sen oivaltaa.
Ajonautinnossa istuimet ovat tärkeässä roolissa. Nämä penkit eivät jättäneet mitään toivomisen varaa. Niissä löysi mukavan asennon niin pitkä kuin vähän pitkää lyhyempikin henkilö.

Hyvällä autolla ajaminen on aikuiselle aivan kuin huvipuistossa käynti lapselle. Kesäretki tulee halvaksi, kun auto tarjoaa niin paljon elämyksiä, ettei näillä kilometreillä paljon enempiä kaipaakaan.

Uudenkaupungin Bonk-museossa täytyi kuitenkin poiketa ihan sisällä niin tehtaassa, verstaassa kuin mausoleumissakin. Tiedättehän sen keksijätarinan miehestä, joka keksi kaikenlaisia mielikuvituksellisia tuotteita.

Alvar Gullichsen on ideoinut tämän hullunhauskan Bonk Busineksen. Kaikkein hauskinta vierailun aikana oli kuunnella sivusta ulkomaalaista pariskuntaa, joka ihmetteli Bonk-ideaa kysymällä useaan kertaan eri laitteiden toimivuutta.

Mielikuvituksellisen viikonloppureissun jälkeen palasin todellisuuteen, luovutin Shooting Braken ja hyppäsin vanhaan tuttuun A-mersuuni. Hyvä tälläkin on ajella. 
Lähetä kommentti